Miten parisuhteemme on otettu vastaan?






 Myönnän kyllä, että suhteen julkistaminen jännitti, vaikka olen aina ollut voimakkaasti ja äänekkäästi rasismin vastainen ja myös omille lapsilleni samoja arvoja opettanut. 

Olisin varmaan jännittänyt tuoda esiin yhtään mitään suhdetta avioeroni jälkeen, mutta kyllä siihen lisäjännitystä toi mieheni ihonväri ja kansalaisuus. 

Tärkeimpänä olivat tietysti omat poikani. Ja he ottivat Inton hyvin vastaan. Ihonväri ei luonnollisesti merkannut heille mitään ja he tulivat alusta asti mieheni kanssa hyvin toimeen. Vanhempi pojistani on ujo, joten heidän suhteensa on edelleen melko etäinen asiallisuudestaan  huolimatta. Nuoremmasta on tullut hyvin läheinen mieheni kanssa. 

Äitini tykkää Intosta tosi paljon ja muistaa aina pyytää lähettämään terveisiä, kun puhutaan puhelimessa. Siskoni miehensä kanssa tykkäävät myös hänestä, mutta he ujostelevat puhua englantia, joten olen välissä tulkkaamassa. Veljeni, joka on vähintäänkin epäluuloinen ulkomaalaisia kohtaan, tulee oikein hyvin toimeen Inton kanssa ja ensitapaamisella he jo halasivat toisiaan :D. 

Ystäväni tulevat hyvin toimeen mieheni kanssa. Keskustelua hieman hankaloittaa Inton vaikea aksentti, joten joudun siksi välillä olemaan tulkkina. Työkaverinikin ovat onnellisia puolestamme ja aina kivoja miehelleni. 

Oikeastaan ihan kaikki, jotka ovat Inton tavanneet, ovat tykänneet hänestä. Jos joku ei olekaan tykännyt, niin on kyllä salannut sen hyvin ja minulle ei tieto ole kantautunut. 

Minä taas olen enimmäkseen tavannut mieheni puolen ihmisiä videopuhelujen myötä. Hänen äitinsä on aivan ihana, kuten kyllä koko perheensä, johon kuuluu kolme veljeä, sisko ja yksi erittäin läheinen serkku. Niin ja äidin äiti, jonka hänetkin olen videopuhelun avulla tavannut. Ja äidin siskon, yhden veljen tyttöystävän, sekä siskonsa miehen. Niin ja serkun vaimon. Muita en äkkiseltään muista, mutta tuosta se ihan ydinperhe koostuukin. Toisaalta mieheni suku on vaaaaaaaaaltava, joten en millään voi tutustua kaikkiin, tai ainakaan muistaa heitä kaikkia. 

Meidän häissä oli Inton ystäviä, joista osan olin tavannut jo aiemminkin, osan tapasin häissä. Hänen kahteen kämppikseensä tutustuin myös ja hänen erään läheisen ystävänsä kanssa ollaan kolmistaan vietetty iltaa. Lisäksi olen tutustunut varmasti kymmeniin Inton kavereihin videopuhelujen välityksellä. Joka kerta, kun hän puhuu jonkun minulle entuudestaan tuntemattoman henkilön kanssa, esittelee hän meidät keskenään ja vaihdan kyseisten henkilöiden kanssa muutaman sanasen. 

Facebookissa Intolla on paljon ystävänään minun puoleni ystäviä ja sukulaisia ja minulla on hänen puolensa ystäviä ja sukulaisia. Facebookissa ja Instassa olen alusta lähtien päättänyt olla hyvinkin avoin suhteestamme, vaikka se aluksi jännittikin. Vastaanotto on ollut todella hyvä. Jos on (ja ihan varmasti on) arvostelijoita, niin arvostelut ovat tapahtuneet selkäni takana. Yhtään poikkipuolista kommenttia en ole suhteestani saanut, mutta sen sijaan paljon onnitteluja ja positiivisia viestejä. 

Vielä ei olla törmätty myöskään kadulla huutelijoihin tai muuhun ikävään käytökseen. Itse yleensä unohdan, että meissä pariskuntana olisi mitään ihmeellistä, joten en kiinnitä myöskään huomiota katsellaanko meitä, mutta mieheni välillä toteaa joidenkin vieraiden ihmisten meitä tuijottavan. Kun sitten totean saman, huomaan myös, että tuijotus on uteliaisuutta, ei pahansuopaisuutta. 

Olen itse keskiverto suomalaista tummempi ja olenkin sekoitus ainakin venäläisverta suomalaisen lisäksi. Tämän vuoksi olen kokenut jokusia kertoja itsekin rasismia. Lähinnä huutelun muodossa, mutta muutama vuosi sitten tuli humalainen sikaniska murisemaan minulle miltei päänsä kiinni omassani, että ”Suomi suomalaisille”. Eli tiedän kyllä ihan omasta kokemuksestani, että rasismi meillä Suomessa kukoistaa ja olemme onnekkaita miten hyvin ainakin toistaiseksi meitä on kohdeltu. 

Mutta siis aivan erittäin hyvin on suhteemme otettu vastaan niin tärkeiden, kuin jopa vähemmän tärkeiden ihmisten puolelta ja se on kyllä hienoa. 



Kommentit

Suositut tekstit