Stereotypioiden murtamista, osa 1 (naiset ei saa kuin tummaihoisia miehiä)

 

 Tämä aihe on minulle tärkeä ja syy blogin aloittamiseen: stereotypioiden ja myyttien murtaminen oman kokemuksen kautta. Tekstiä tuntuu tulevan sen verran reippahasti, että otan aina yhden stereotypian kerrallaan käsiteltäväksi. 

Stereotypia: suomalainen nainen on parisuhteessa tummaihoisen miehen kanssa koska ei muita saa. 

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Omassa tapauksessani mies nyt sattui olemaan tummaihoinen. Olisi voinut olla valkoinen, latino tai mitä tahansa muuta. Minulla ei myöskään ollut tarjonnasta puutetta. Ei vain tuntunut osuvan sopivaa kohdalle ennen kuin tapasin mieheni ja se oli menoa. 

On myös naisia, jotka todella pitävät ainoastaan tummaihoisista miehistä. Ymmärrän tämän hyvin, sillä itsekin pidän tummaihoisia ihmisiä viehättävinä. Ja jokaisella on makunsa. 

Melkolailla poikkeuksetta tuntemillani tummaihoisilla miehillä (Afrikan maista ja Karibialta kotoisin olevilla) on yhteneväinen naismaku: ulkonäöllä, iällä tai koolla ei ole väliä. Ihmisen persoona ja sisäinen kauneus on tärkeintä. Niin kliseistä kuin tämä onkin, niin näin se on. Esimerkiksi oman mieheni muutamista eksistä löytyy pientä ja suurta, tummaa ja vaaleaa, nuorempaa ja vanhempaa. Samoin muilta tuntemiltani miehiltä. 

Valtaosa tuntemistani miehistä pitää kurvikkaista naisista ja etenkin isoista takapuolista, mutta toisaalta kaiken ohi menee ihmisen sisäinen kauneus. Tästä johtunee joskus melko huomattava ulkoinen ”tasoero”, jos voi näin rumasti sanoa. Tarkoitan suurta ikä- tai kokoeroa yms. Toisaalta olen myös tavannut pariskuntia, joissa todella kaunis tummaihoinen nainen on suhteessa vähemmän upean valkoihoisen miehen kanssa ja myös pariskuntia, joissa todella kaunis ja hyvävartaloinen valkoihoinen nainen on suhteessa vähemmän komean tummaihoisen miehen kanssa.

 Jos nyt oikein aletaan miettimään, niin tällaisia ”epäsuhtaisia” pariskuntia löytyy niin valko- kuin tummaihoisista pareista ja kaikista siltä väliltä. 

Minä olin hoikka kun tapasin mieheni kanssa ja vuoden aikana lihoin erinäisistä syistä todella merkittävästi. Olen siis tällä hetkellä lihava(hko). Mekin olemme tällainen epäsuhtainen pari, sillä minä olen pallero ja mieheni sangen lihaksikas sali-intoilija. Lisäksi hän on lyhyt ja minä pitkä, eli olemme melko tarkalleen yhtä pitkiä. Kaiken kukkuraksi hän näyttää ikäistään nuoremmalta ja minä…no, vähintään ikäiseltäni. 

Mieheni silmissä olen ollut alusta saakka uskomattoman kaunis ja upea ja vartaloni muuttuminen ei ole aiheuttanut hänen käsityksessään muutosta. Paitsi että hän on sitä innokkaampi mitä isompi on takapuoleni :D.

Uuuhhh…yksi pointti vielä tähän ensimmäiseen stereotypiaan: tummaihoisen miehen ei Suomessa todellakaan tarvitse ”tyytyä” yhteenkään naiseen. Heillä riittää vientiä riesaksi asti ja naiset ovat jopa melko häpeilemättä flirttailemassa miehelle, vaikka hän olisi kumppaninsa kanssa liikkeellä. 

Tummaihoisella miehellä siis todellakin on valinnanvaraa, eikä hän edes ryhdy helpolla parisuhteeseen. Hän haluaa olla varma, että nainen on hänelle sopiva ja toisaalta jos suhde ei toimi, lähtee hän parisuhteesta. 

Näin ollen oletus, että se pariskunnan nainen ei ole saanut muuta kuin tummaihoisen miehen onkin päinvastainen: tummaihoinen mies on valinnut nimenomaan kyseisen naisen seurustelukumppanikseen kaikkien ehdokkaiden joukosta. 

Jälleen painotan, että kertomani on vain omaa kokemaani, näkemääni ja kuulemaani. Varmasti on myös erilaisia tilanteita, mutta fakta on, että alussa kirjoittamani stereotypia ei pidä miltään osin paikkaansa.