Pienissä häissä

 Viikko sitten lauantaina juhlittiin serkkuni häitä. Samalla Into tapasi ison osan sukulaisistani ensimmäistä kertaa. Oltiin myös yhdessä suomalaisissa häissä ensimmäistä kertaa ja Into oli ainoa tummaihoinen juhlapaikalla. Taisi olla myös ainoa ulkomaalainen ylipäätään. 

Mun äidin puolen suku on ihanaa sakkia: sosiaalisia, puheliaita, rönsyileviä ja räväkkiä monet heistä. Ystävällisiä ja suvaitsevaisia myös. En siksi jännittänyt sukulaisteni kohtaamista, mutta kaikkea muuta kyllä. Sitä miten Into pärjää ja viihtyy, miten muut ihmiset ottavat meidät vastaan, millaista ruokaa on tarjolla (häät kestivät koko päivän, minä olen ronkeli ja Into ei ole syönyt moniakaan perinteisiä suomalaisia ruokia, joten nälkä olisi todellakin voinut yllättää) ja ties mitä kaikkea. 

Turhaahan se jännittäminen oli. Suku otti, kuten oletinkin, Inton avosylin vastaan. Saimme kyllä paljon katseita muilta vierailta ja ajoittain se oli ihan vähän häiritsevää, mutta mitään negatiivista emme kohdanneet. Viihdyimme häissä miltei puoleen yöhön ja ruokakin oli oikein hyvää. Lisäksi kävimme tosi hyviä keskusteluja serkkujeni ja heidän puolisoidensa kanssa. Eikä mun tarvinnut tulkata. Kaikki saivat hyvin Inton hieman erikoisesta aksentista selvää ja puhuivat itse tosi hyvää englantia. 

Jäi siis kaikin puolin hyvä mieli häistä. Itse juhlat olivat niin hääparin näköiset, kuin vain olla voi ja tunnelma oli hieno. Nappiin meni kaikin tavoin ❤️.