Nigerialaista ruokaa ja ruokavammaisia

Me ollaan Inton kanssa molemmat omalla tavallamme peijoonin omituisia ja rajoittuneita ruokailun suhteen. 

Into ei pahemmin tykkää käydä ravintoloissa, kun ei näe miten ruoka on tehty. Hän ei mielellään syö vieraiden henkilöiden tarjoamaa ruokaa. Hän tekee tomaattipohjaisia kastikkeita, mutta tomaatti ei saa niissä maistua. Sipulia saa ruuassa olla, mutta ei näkyä. Hän ei tykkää juuri mistään makeasta ja voisi syödä loputtomasti ruokabanaaneja eri tavalla tehtynä. 

Mä en syö oikeastaan mitään muuta kuin possua, kanaa ja naudanlihaa. Niistäkin vain tiettyjä osia. Aika ajoin päätän aloittaa kasvissyönnin, mutta jossain vaiheessa lipsun taas syömään lihaa. En syö mitään mereneläviä. En ole koskaan edes maistanut monia ruoka-aineita, kuten esimerkiksi maksamakkaraa. En kertakaikkiaan pysty edes maistamaan mitään mikä mielestäni haisee pahalta, tai koostumus vaikuttaa kummalliselta. Olen mm. ollut Italiassa lomalla niin, että söin pelkästään Mäkkärissä, sillä kaikki näkemäni ruuat näyttivät liian pelottavilta maistaa. Italiassa. Voi pyhä sylvi. 

Lienee sanomattakin selvää, että meidän taloudessa on lievästi hankalaa tehdä yhteisiä ruokia. Tomaattipohjaiset kana- ja muut kastikkeet riisin, pastan tai perunan kanssa uppoaa molemmille. Oikeastaan Into kyllä syö mukisematta melkeinpä kaikkea muuta kuin puuroja ja karjalanpiirakoita ja muita riisitäytteisiä juttuja, mutta mä syön aika harvaa hänen tekemäänsä ruokaa. 

Jollof rice on todella, todella hyvää, nam! Samoin Inton tekemät kanat, jotka hän ensin keittää ja sitten uppopaistaa. Friteeratut ruokabanaanit on hyviä silloin, kun banaanit eivät ole kovin kypsiä. Uunissa tehdyt ruokabanaanit menettelee. Riisipapusekoitus, johon tulee myös kookosmaitoa, on myös hyvää. 

Tänään Into teki kahta ruokaa. Toiseen tuli keitettyjä mustasilmäpapuja (olikohan ne tuollaisia nimeltään) ja ruokabanaania. Mausteeksi suolaa, chiliä ja palmuöljyä. Olisi pitänyt vielä lisätä yhtä maustetta, mutta jätti tällä kertaa laittamatta. Tätä voi kuulemma syödä vaikka leivän tai riisin kanssa. 

Toinen oli nimeltään okrasoup. Sitä syödään fufun kanssa, eli taikinamaisen massan kanssa, josta pyöritellään palloja, upotetaan ”keittoon” (joka oikeasti on kastike) ja syödään. Into tekee fufua joko perunamuussijauheesta, tai mannajauhosta. Sitä voi kai tehdä aika monesta muustakin aineksesta. 

Okrakeittoon tuli jumalaton määrä pieneksi pilkottua tuoretta okraa. Pilkottiin nämä yhdessä Inton kanssa ja kiesus mikä homma. Lihana oli vuohenlihaa. Se oli pilkottu jo paloiksi, mutta Into leikkasi niitä vielä pienemmiksi. Mukana oli myös jotain minkä Into totesi olevan pehmeää luuta (ja jossa kuulemma paljon kalsiumia ja magnesiumia) ja ne meni myös kattilaan syötäväksi. 

Seuraavaksi Into pilkkoi joukkoon jotain valkoista, jonka luulin olevan kalaa. No, ei ollut, vaan lehmän mahalaukkua. Kuulemma erittäin terveellistä. 

Vielä liotettiin ensin kuumassa vedessä jotain kuivattuja kalapaloja, jotka nekin sitten päätyivät kattilaan. Mausteena chiliä (Into kutsuu pepperiksi), greyfish- nimistä kauhealta haisevaa jauhetta ja maggi kuutioita hienonnettuna. Ne ei ole perinteisiä maggeja, vaan näitä voi ostaa vain afrikkakaupasta, kuten myös noita lihoja ja kaloja. 

Tunnin lihoja keiteltyään (testasi maistamalla onko lihan koostumus oikeanlaista), hän lisäsi vettä, okrat ja lisää edellä mainittuja mausteita. Plus paljon suolaa. Tässä vaiheessa olisi pitänyt lisätä myös pakastepinaatti, mutta Into unohti sen. Jossain välissä hän lisäsi palmuöljyä joukkoon. 

Puolisen tuntia (ehkä) keiteltyään keitto oli valmis. 

Arvatkaas kumpaa näistä suostuin maistamaan :D? 

Alimmaisena kuvassa siis tuo papuruokabanaanimuhennos ja sen yläpuolella okrakeitto. Ainekset ylempänä. Ylimpänä kotikokki :)