Niin ihana, rento ja onnentäyteinen viikonloppu takana

Mä olen aina vihannut marraskuuta. En yhtään kestä tätä pimeyttä ja kurjuutta ja yleensä olenkin taipunut marraskuun aikana apatiaan ja toivottomuuteen. Surkuttelemaan miten kaikki muu on paskaa paitsi kusi. 

Töissäkin marraskuu on yleensä hiljainen ja se tietysti pahentaa asiaa, kun provikkapalkkaisena on aika hiljaista palkan suhteen. 

Parin vuoden takainen marraskuu oli elämäni hirvein ja sellaista en toivottavasti joudu enää koskaan kokemaan. Kaksi vuotta sitten Pyhäinpäivän viikonloppuna sammutin puhelimeni ja vietin koko viikonlopun aivan yksin. Kävin jopa kirkossa. En oikein keksinyt enää muuta reittiä pahaan olooni. Kirkon jälkeen kävelin pitkin hautausmaata ihaillen kynttilämerta ja itkin. Kamala ja ihana muisto yhtä aikaa. 

Näistä syistä päätin, että tämä marraskuu on erilainen. En aio synkistellä ja aion löytää jotain hyvää ja ihanaa jokaisesta päivästä. Aion tavata ystäviäni, saada uusia elämyksiä ja kokemuksia, viettää aikaa perheeni parissa, harrastaa liikuntaa, kehittää jotenkin itseäni ja tehdä paljon töitä. Tavoite on saada marraskuu pakettiin niin, että joulukuussa voi hyvällä omallatunnolla rauhoittua. Päästä summaamaan kuluvaa vuotta ja kerätä voimia uuteen vuoteen. 

Meillä oli Inton kanssa viikonloppu aikaa olla kaksin ilman mitään sovittuja tai aikataulutettuja menoja. Perjantai meni palautuessa, eikä siinä ollut mitään kummoista. Paitsi että kiikutan siivottuun kotiimme läjän valoja ja lisää kynttilöitä. Vielä en ilkeä laittaa jouluvaloja ikkunoille ja parvekkeelle, mutta sisävalo siellä ja täällä lienee sallittua? 

Lauantaina nautimme toistemme seurasta. Ihan vaan olemalla toisissamme kiinni ja katsoen yhdessä leffoja. Illalla lähdimme yhdessä ihaniin kuntoiluportaisiin ihailemaan miltä ne näyttää illalla. Ja hienoltahan ne ja maisemat näyttivät. 

Sitten menimme hautausmaalle. Into ei ole hautausmaiden ystävä, eikä ymmärrä miten me voidaan kulkea siellä kuolleiden keskellä. Lähti kuitenkin kansssni ja sytytimme kynttilät. Minä eräälle, jolle olen anteeksipyynnön velkaa ja joka on mielessäni usein. Into pyhille hengille. Samalla olimme hyväntekijöitä ja sytytimme tuulessa sammuneita kynttilöitä. 

En ole uskonnollinen ihminen, mutta hautausmaalla tuli itku, kun miehelle selitin kenelle kynttiläni sytytin. Kävelimme paikalla olleen ristin luokse ja tuo puuristi puhutteli sen verran, että piti ottaa siitä kuvan. Oli yllätys mitkä kepposet valot tekivät kuvaan. Näytti minusta kuin enkelinsiiveltä. Anteeksiannolta? 

Hautausmaalta menimme vielä kuntosalille ja teimme parin tunnin treenin yhdessä. Intohan oli siis jo aamulla ollut pari tuntia salilla silloin, kun minä vielä nukuin. 

Ainiin ja päivällä näin ihania tyyppejä, kun Into otti päikkäreitä. Meidän yhdistyksen hallituksen jäseniä, jotka samalla ovat ystäviäni. Ja erään pariskunnan kaksivuotiaan ihanan tytön. Siellä vierähti kaksi tuntia ja olivat kyllä sen arvoiset. 

Sunnuntaina Into oli herännyt ihan superaikaisin ja mennyt ensin kuntorappuja kiipeämään (vajaa 500 askelmaa ja hän kiipesi raput viidesti ylös ja alas) ja sitten kuntosalille. Tuli kotiin puoli kymmenenneltä mua herättämään 😅. Juteltiin pitkät pätkät videopuhelua yhden hänen veljensä ja veljen tyttöystävän kanssa. Samalla Into kokkasi itselleen ruokaa ja ja mulle kahvia. 

Syötiin yhdessä ja taas vietettiin aikaa kiinni toisissamme. Katsottiin pari leffaa, syötin jossain välissä ja lähdimme sitten kävelylle. Käytiin samalla reissulla parissa kaupassa ja käveltiin yhteensä n.7,5 km. Naurettiin ja höpöteltiin. Kaupassa ollessamme joku mies halusi jutella Inton kanssa. Samoin lauantaina jopa kirkon pappi tuli juttelemaan. En tiedä vaistoaako muutkin Inton hyvän auran, vai mistä johtuu, mutta ihmiset ovat hyvin ystävällisiä meille ja moni haluaa jutella Inton kanssa. Ei tietoakaan rasismista tai minkäänlaisesta syrjinnästä. 

Kotona söimme jälleen, sytytin sata kynttilää ja taas liimauduimme kainalokkain leffaa katsomaan. Paitsi että Into katsoi ehkä kymmenen minuuttia ennen kuin nukahti. Yritin kyllä saada häntä nukkumaan sänkyymme, mutta halusi olla lähelläni. Joten herätin hänet vasta kympin aikaan ja sain hänet sänkyyn, kun lupasin tulla itsekin. En vaan saa unta, joten kirjoitan tätä päivitystä. 

Ensi viikolle haluan lisää kivoja juttuja. Olen nyt tehnyt jokaiselle päivälle päivityksen instagramiin otsakkeella ”happiness is” ja keksinyt mitä hyvää on tässä kuussa tapahtunut. Aion jatkaa tätä koko marraskuun. Niin, että kun tulevaisuudessa mietin aiempaa marraskuuta, tämä ihana, vuoden 2021 marraskuu jää mieleeni sen kamalan 2019 marraskuun sijaan ❤️. 

Kuvat menee varmasti taas ihan sikinsokin, mutta haitanneeko tuo. Katsokaa se ristikuva. Se puhuttelee ainakin minua ❤️.