Josko taas vähän papereiden pyörittämistä

 



Olenkin jo aiemmin kirjoittanut miten haastavaa on kaiken maailman virastojen kanssa. Kaikkien aikojen vaikein juttuhan oli TE- toimiston kanssa, jonka kautta siis on kotouttamispalvelu. Ja kotouttamispalvelun (olikohan se tuollainen termi?) kautta pääsee opiskelemaan ihan kunnolla suomea. Siis ihan kouluun maanantaista perjantaihin. Meidän kielemme on vähän pirun vaikea ja kun on aikomus olla ja elää täällä, niin kieli on jo ihan työllistymisen vuoksi tärkeä. 

Niinpä siis vinkistä päädyimme te-toimistoon, jossa lyhyesti sanottuna ihan kaikki meni päin hanuria. Siitä lähtien, että kotouttamispalvelun yhteyshenkilö ei puhunut sanaakaan englantia ja suomeakin rajallisesti. Js töitähän ei siis missään nimessä saanut tehdä. Eikä varsinkaan toiminimellä. 

No, nyt tuo rumba on onneksi ohi, Into opiskelee ja tulevaisuudensuunnitelmat on laadittuna. En kuitenkaan voi kovin paljon kehua te- toimiston systeemejä. Ne meinasi viedä mut hulluuden partaalle, eikä oikeasti ollutkaan itku kaukana ennen kuin vihdoin saatiin asiat toimimaan. 

Kela ei ollut juuri sen parempi. Yhden pirun kelakortin takia piti toimittaa ties mitä lippulappua ja kyselemään kortin perään ennen kuin se vihdoin ja viimein postista putkahti. 

Koronapassi…varasin minulle ja miehelleni yhtä aikaa ajat molempiin rokotuksiin. Mun passi tuli heti hyvin, miehellä näkyi vaan yksi rokote. Taas miljoona puhelua ja järkyttävä odottaminen linjoilla ennen kuin asia saatiin korjattua. 


Traficom…voi luoja. Tämä on ehkä surkein noteeraus heti te- toimiston jälkeen. Into asioi heidän kanssaan kesäkuussa. Tuolloin laitoimme asianmukaiset hakemukset sisään ja Inton nigerialainen ajokortti otettiin heidän haltuunsa. Into sai väliaikaisen ajokortin, eli lappusen jossa mainitaan, että hän saa ajaa autoa ja ilmoitettiin, että suomalainen ajokortti lähetetään postissa kotiin. 

Elokuussa soittivat hänelle ja kertoivat, että tarvitaan joku asiakirja lisää. Tämä asiakirja piti tilata Nigeriasta ja voin kuulkaa kertoa, että siihen tarvittiin monta ihmistä asiaa hoitamaan ja rahaa paloi hävyttömästi. Asiakirja kuitenkin saatiin ja se traficomille toimitettiin. Syyskuussa soittelin perään, että mitäs mahtaa kuulua ajokortille. Eipä kuulemma mitään. Ei ole otettu vielä edes käsittelyyn. Lokakuun lopussa sama juttu. Tällä kertaa kerrottiin, että jos ei mitään kuulu ennen joulukuuta, niin pitää soitella taas perään, kun väliaikainen lippulappu vanhenee joulukuussa. 

No, ei ole kuulunut mitään. Ja soittaa voi arkisin klo.16.15 asti. On muuten vähän haastavaa. Täytyy huomenna taas yrittää. 

Oltaisiin haluttu yhteinen säästötili. Siinäkin meni useampi kuukausi ja useampi yhteydenotto ja monta lippulapun täyttöä. Lopulta tiliä ei saatu edes hallitusti toimimaan ja se oli hävyttömän kallis. Niinpä meni hermo ja lopetimme tilin. Ehkä jossain vaiheessa jaksan yrittää tätä uudelleen. 

Henkilökorttia ei saanut ilman maistraattiin rekisteröitymistä ja sinne taas ei päässyt…Äh, en edes muista. Mikään, siis EI jumaliste MIKÄÄN ei mene hyvin ja jouhevasti eteenpäin. Ihan kaikki on ylimääräisten ponnistelujen takana ja eteneminen on kuin siirapissa uisi. 

No, nytpä sitten on se kaikkein tärkein paperisota jälleen käsillä. Nimittäin oleskeluluvan jatkon hakeminen. Ensimmäinen hakemus oli jäääääääätävä. Nyt täytyy antaa pointsit sille toimipisteelle, jossa asioimme. Henkilöt olivat erittäin mukavia ja päätös tuli nopeammin kuin ikinä osasimme odottaa. 

Mutta sitä edelsi aivan karmea määrä papereita, liitteitä ja selityksiä sekä Intolta, että minulta. Lupahakemus on järkyttävän kallis (monta sataa) ja tosiaan niitä papereita täytellessä saa väkisin harmaita hiuksia päähänsä. Kolme kuukautta odotettiin, että saatiin aika. Mutta kuten totesin: itse päätös tuli nopeasti. 

Tämä toka kierros on helpompi. Kallis edelleen, mutta ensimmäiseen verrattuna vähemmän kallis. Paperisotaa edelleen, mutta vähän vähemmän. Eikä ehkä tarvitse mennä paikan päälle, kun voi tunnistautua pankkitunnuksilla. Niidenkin järkkäämisessä oli oma hommansa, mutta ei nyt mennä siihen. 

Ensimmäinen kerta meni tosiaan hyvin, mutta mitään takeita ei ole, että tämä toinen menisi. Tiedän tapauksia, jossa jatko ei ole mennyt läpi. Ja vaikka menisikin läpi, voi jatko olla jälleen vain vuoden (jos onni on myötä, niin neljä vuotta, mutta kun miettii miten vaikeita on pienimmätkin asiat olleet, niin no… en löisi vetoa pidemmän luvan puolesta) ja sitten aloitetaan rumba taas uudelleen. 

Tällä kertaa myös pelottaa enemmän, sillä olen läheltä seurannut paria, jonka tilanne on aivan karmea. Tähän asti ne on ollut vain kaukaisia kauhutarinoita, mutta kun täysin kohtuuton ja epäreilu päätös tuleekin tutulle, niin ymmärtää miten sitä ei ihan oikeasti voi tietää mitä tuleman pitää. 

No, ei auta kuin toivoa parasta ja luottaa, että kun kaikki muut virastot ovat tökkineet, tölvineet, viivytelleet ja sohlanneet, niin ehkä sitten tämän kaikkein tärkeimmän kanssa olisi jälleen onni myötä. Tästä tulee tieto kuitenkin vasta kuukausien päästä, eli löysässä hirressä roikutaan piiiiiiiitkään ennen kuin tiedetään taas tulevaisuudestamme edes vuodeksi. 

Into sanoisi tähän, että ”well…,…. (Oikeasti pitkä pohdintatauko) it is what it is” ja niinhän se on. 





Kommentit

Suositut tekstit