Vastoinkäymisiä ja positiivisuutta

 On kyllä ollut jähmeä tammikuu, ei voi muuta sanoa. Muutama ensimmäinen päivä lupaili huikeaa vuotta ja mentiin melkoisessa myötätuulessa… viikko. Sitten alkoikin tulla lunta tupaan. 

Henkilökohtaisin takapakki on sellainen, josta en nyt pysty avautumaan. Pettymys on liian kova ja tosiaan henkilökohtainen ja melkoisen tuore. 

Töissä on ollut aika paljon vastoinkäymisiä ja rankkoja juttuja, jotka väkisin aiheuttaa surua, huolta ja murhetta myös mulle. 

Tänään tuli lisäselvityspyyntö verottajalta. Ja syystä tulikin. Mulla on kaksi sijoitusasuntoa ja hoksasin puolisen vuotta sitten, että mullahan taitaa olla kokonaan ilmoittamatta toinen ja toisestakin ilmeisesti jokuselta vuodelta vuokratuotot. En todellakaan tahallani ja koitin korjata tilannetta heti kun mokani huomasin. Olin kuitenkin tehnyt virheitä myös korjauksissani, joten nyt saan laittaa kaikki uusiksi ja kaivaa kaikki tiedot uudelleen (sillä enhän tietenkään säästänyt muistiinpanojani sen jälkeen, kun olin verottajalle ilmoitukseni tehnyt). Todella vastenmielistä puuhaa. 

Kirjoitan tätä sohvan pohjalta. Olen ollut jo maanantaista saakka kipeänä. Tänään kävin lääkärissä ja huomenna tulee koronatestin tulokset. Ystäväni, joka kävi kylässä lauantaina, teki eilen positiivisen testin. Että kaipa tämä on sitä itseään. 

Inton kanssa saatiin aikaiseksi tosi tyhmä riita ja se taas venyi aivan liian pitkäksi. Meillä on edelleen ihan hirveästi tehtävä töitä, jotta saadaan riitelymme rakentavaksi. Onneksi meillä on selvästi riitely vähentynyt, mutta yhä edelleen sen sovinnon tekeminen ja asioiden selväksi puhuminen on vaan jotenkin ihan pirun hankalaa. Nytkin meni kolme päivää, tänään saatiin sovinto aikaiseksi. 

Ei siis ole ihan kauheasti tässä naurattanut ja tänään sitten kaikki kasaantui niskaan (verottaja, työt, riita, henkilökohtainen iso pettymys, sairastelu, sairasloma ja huoli miten hoitaa pakolliset työt, miten karanteenissa hakea lääkkeet, kauppakamat yms.yms.) niin, että piti itkeä tirauttaakin. 

Juteltiin asioista Inton kanssa ja murehdin hänelle, että miten tällaisessa tilanteessa voi ajatella positiivisesti. Into totesi, että ajattelemalla positiivisesti. Hän kertoi, että hän on päättänyt olla enää stressaamatta. On joutunut pakostakin koko elämänsä stressaamaan vaikka mistä, jopa siitä mistä saa ruokaa mahaansa ja katon päänsä päälle. Tai miten selvitä hengissä. Puhumattakaan monista vähemmän dramaattisista seikoista. Totesi, että jos pahin tapahtuu, niin sitten se tapahtuu ja kaikesta selviää. Kunhan ei stressaa, vaan luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikesta selviää. 

Niinhän se piru vie on. Isommistakin murheista olen myös minä selvinnyt ja selviän vastakin. Joten näillä nyt mennään ja lopetetaan ruikuttamasta. Se kun ei auta mitään. Ja jos nyt mietitään, niin henkilökohtainen pettymys ei ole lopullinen tuomio. Aina voi yrittää uudelleen tai keksiä jotain muuta. Töissä on välillä raskaampaa ja välillä helpompaa. Semmoista se on. Ja niille asioille, joille en voi mitään, niin niille en totta tosiaan voi mitään, vaikka miten stressaisin. Verohommat on rasittavia, mutta muistanpahan ainakin takuulla tehdä ne jatkossa vuosittain ja kerralla kunnolla. Virheistään oppii. Ja mitä tähän tautiin tulee, niin oli tämä sitten koronaa tai ei, niin onpahan tilaisuus ottaa rauhallisesti ja kaapeissa on kyllä jotain ruokaa kuitenkin. Luovuus kehittyy kun niistä taikoo särvintä. 

Murheet voi olla isoja tai pieniä. Riippuu ihan mistä perspektiivistä ja millä asenteella niitä katsoo. Mä koitan kultaista keskitietä. Into on mun mielestä jo ihan yltiöoptimistinen ja se tekee hänet tavallaan sokeaksi murheilta. Mä helposti menen sinne maailmanlopun meininkiin omien ajatusteni kanssa. Nyt siis siltä väliltä: saa vituttaa (hetkellisesti) kun oikein potkii, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan. Ja mielellään paskotaan sateenkaaria ja yksisarvisia sitä tulta sammuttamaan. 

Kuvissa opiskelija-Into ja saikku-Terhin peitto sohvalla, mun jauhelihakeitto ja Inton jauhelihakeitto. Hän siis ei ymmärrä keiton ideaa ollenkaan, joten liemi peitetään riisillä. Sama se mulle, pääasia että syö.