Parasta miehessäni (ällövaroitus)

 Tämä tunteiden vuoristorata, jossa olen nyt heilunut niin ylhäällä kuin alhaalla, on tottakai vaikuttanut myös parisuhteeseemme. Ja koska mä olen enemmän tunteella, kuin järjellä kulkeva, sekä aivan hormonien vietävissä, on viime ajat olleet myös melkoista räiskettä. Mä olen välillä ollut siinä mielentilassa, että pakkaan pienen matkalaukun ja muutan yksin Timbuktuun. 

Nyt kun menossa on hieman seesteisempi kausi omassa päässäni, niin aloin oikein miettimään Inton parhaita puolia ja miksi hän on niin kovin rakas. Jos siis edellisessä kirjoituksessani varoittelin, ettei sovi herkille, niin tämä kirjoitus taasen saattaa olla joillekin turhan imelä. Omalla vastuullasi siis etenet tästä eteenpäin. 

Miksi rakastan miestäni? 

Koska arvostan häntä suuresti. Koska hänessä on monia sellaisia ominaisuuksia, joita minulla ei ole. 

Hän on suurimman osan ajastaan hyvällä tuulella. En ole nähnyt hänen lannistuvan suurienkaan vastoinkäymisten aikana. Päinvastoin: hän ei jää tuleen makaamaan, vaan lähtee aktiivisesti etsimään ratkaisua. Ja ajattelee aina positiivisesti. Hän luottaa aina täydellisesti, että kaikesta selviää ja niin hän totta tosiaan on monesta selvinnyt. 

Hän on määrätietoinen. Kun hän päättää jotain, hän myös pysyy siinä. Ja tekee mitä tarvitaan tavoitteensa saavuttamiseksi. Hän ei luovuta, vaikka tavoitteeseen pääseminen tuntuisi ylivoimaisen vaikealta. Hän puskee eteenpäin kahta kauheammin. 

Hän on kurinalainen. Esimerkiksi kuntosaliharrastuksensa hän on aloittanut vasta alle kolme vuotta sitten, mutta on kehittynyt huikeasti sinä aikana. Koska hän on päättänyt näin ja siksi salille mennään ja treenit tehdään. 

Hän on kärsivällinen ja tyyni. En ole juuri koskaan nähnyt hänen hermoilevan mistään ja todella harvassa on myös ne kerrat, kun olen nähnyt hänet kiukkuisena. Kyllä hän meidän riidellessä takaisin antaa, mutta se olen minä joka raivoaa ja dramatisoi. Harvassa on edes ne kerrat, kun hän olisi suuttunut mulle. Ja sen suuttumuksenkin ilmaisee hyvin hillitysti. Sanoissaan hän on tuolloin kylmä ja ikävä ja kasvoillaan ilme, josta tiedän että on suuttunut. Mutta kaikenlainen draama ja kiihtymys puuttuu. 

Hän on todella vahva. Enkä tarkoita fyysistä vahvuutta, vaikka hän on sitäkin. Puhun henkisestä vahvuudesta. Ja siitä miten hän pystyy pakon edessä aivan äärimmäisiin suorituksiin. Välillä mietin onko hän edes ihminen, kun hän esimerkiksi nukkuu vain pari tuntia ja huolehtii moitteettomasti velvollisuutensa. Kerran hän soitti salilta, ettei ole ihan kunnossa. Hain hänet kotiin ja totesin kuumeen olevan lähemmäs 40 astetta. Otti lääkettä, nukkui kaksi tuntia ja lähti töihin. Koska oli pakko ja koska hän siihen pystyi (työssään oli yksin, eli ei tartuttamisriskiä). 

Hän on järjestelmällinen. Kaikki paperit ja tärkeät jutut aina ojennuksessa ja tallessa, vaatteet siististi viikattuna (ja usein myös silitettynä) ja kaikki päivämäärät ja velvollisuudet tarkasti mielessä. 

Esimerkiksi nämä kaikki ominaisuuksia, joita mulla ei ole. Rakastan sitä tunnetta ja tietoa, että hän on meistä kahdesta se vahvempi ja kantava voima. Mä voin ja saan olla heikko. En ole ennen häntä ollut, mutta nyt saan vapaasti katsoa miestäni ylöspäin ja tukeutua häneen. Luottaa, että jos en itse aina jaksa, enkä pysty, niin hän jaksaa. Hän myös rauhoittaa ja tasapainottaa mua. Ja opettaa. Olen oppinut häneltä paljon, mm. ajattelemaan asioista positiivisemmin ja näkemään elämän valoisammin. 

Into on monella tapaa älykäs mies. Hänellä on sydämen sivistystä, erinomainen ihmistuntemus, hän on valpas ja utelias, hänellä on yleissivistystä ja pirun nopeat hoksottimet. Hän on luova ja innovatiivinen. Nokkela. Ja omaa erinomaisen huumorintajun. Hän saa mut usein nauramaan ja ymmärtää myös mun omat, välillä vähän erikoisemmat huumorinkukkaseni. Koen, että ollaan erittäin vahvasti samalla aaltopituudella, mutta että Into on mua älykkäämpi. Olen iloinen myös tästä. 

Into on todella reilu ja hänellä on suuri sydän. Hän rakastaa läheisiään ja tekee mitä tahansa auttaakseen rakastamiaan ihmisiä. Häneltä pyydetään apua ties mihin ja hän auttaa ihan aina kun se on mahdollista. Myös kavereitaan ja tuttaviaankin. Hänessä ei ole pienintäkään hitusta itsekkyyttä. Hänen unelmansa on joskus perustaa sairaala Nigeriaan, josta vähintäänkin lapset ja vanhukset saisivat hoitoa. Että kukaan ei kuolisi siksi, ettei ole varaa ihan perushoitoihin. 

Me puhutaan paljon ja ihan kaikesta. Juttu ei lopu koskaan, vaikka toisaalta voidaan olla toistemme seurassa myös hiljaa siitä vaivaantunutta. Puhumme tietenkin omista ja yhteisistä asioistamme, mutta paljon käymme keskusteluja myös yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista, ihmisoikeuksista, politiikasta, uskonnosta jne. Lisäksi paljon henkisistä asioista. 

Into ei tuomitse mitään eikä ketään niin kauan, kun ketään ei satuteta. Hän on avarakatseisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei asetu kenenkään yläpuolelle ja hänellä riittää ymmärrystä hyvin moneen. 

Hän on äärimmäisen hellä ja romanttinen ihminen. Ei sellainen kukkasia ja lahjoja tuova, vaan sellainen, joka joka päivä kertoo rakastavansa, joka ääneen ihailee miten kaunis minä hänen mielestään olen, joka haluaa olla lähellä, pussata ja koskettaa. Joka lähettää ”miljoona” lepertelyviestiä päivässä ja joka ei koskaan kutsu mua omalla nimellä, vaan aina jollain hellittelynimellä. 

Hän myös haluaa huomioida mua ihan käytännössä. Tämä näkyy monin eri tavoin. Meillä ei kotitöistä tarvi riidellä, sillä niihin osallistuu automaattisesti molemmat. Hän kantaa kauppakassit ja tankkaa auton. Huolehtii että lepään ja syön. On henkisenä tukena ja hoitaa kun olen heikkona (esim. nyt viimeksi runsaan verenmenetyksen jälkeen). 

Ja sitten on vielä se huikea tosiasia, että Intolle mä olen täydellinen juuri näin. Olen täydellisen hyväksytty juuri sellaisena kuin olen, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Enkä pelkästään hyväksytty, vaan myös ihailtu. Inton mielestä mä olen parasta maailmassa ja hän  sen monin eri tavoin myös osoittaa. Hänelle riittää, että minä olen minä ja se on ihan huikeaa sellaiselle kuin minä. Joka on tottunut aina miellyttämään muita ja ajattelemaan, etten riitä kenellekään. Sitten olenkin täydellinen juuri sellaisena kuin olen. Se tuntuu hyvältä. 

Hän myös kuuntelee mua. Ottaa vastaan palautetta ja työstää asiaa, jos tarvetta. Ja arvostaa. Ihmisenä, mutta myös mielipiteitäni. Eikä koskaan väheksy. Ikinä, missään tilanteessa hän ei yritä mua talloa. Eikä koe paremmuutta. Hän on muutenkin nöyrä ja jalat maassa- tyyppi. Ei yhtään täynnä itseään, eikä koe tarvetta ulkoisesti koreilla. 

Sellainen on mun Intoni. Maailman paras mies. On hänelläkin omat huonot puolensa, kuten meillä kaikilla, mutta ne tekee hänestä inhimillisen. 

Ja koska Into on mulle niin mahtava, on myös mun helppo olla mahtava hänelle. Epäitsekkäästi auttaa, tukea, kannustaa ja rakastaa. Yrittää tehdä kaikkensa toisen hyväksi ja haluta toisen onnea. Meillä ei siis kumpikaan ole yksinään antava, tai saava osapuoli. ”We’re in this together” on meidän motto ja suhteemme kantava voima. 

 Uskon aidosti, että hän on kohtaloni ja olen loputtoman kiitollinen saadessani elää hänen kanssaan. Rakastan, arvostan ja kiitän. 

Aina hyväntuulinen ja positiivinen mieheni ❤️

Positiivisuus pitkän iän salaisuus? Kuvassa Inton isoäiti viime kesänä. Ihanan eloisa, positiivinen ja lämmin ihminen. 

Otin kuvakaappauksen Inton isoäidistä videopuhelun aikana ❤️

Määrätietoisuus, päättäväisyys ja kova itsekuri näkyy tässä

Inton huumorintajua. Meinasi, että jos vielä vaihtaisi sukunimensä suomalaiseksi, niin kukaan ei arvaisi häntä ulkomaalaiseksi 😄