Iloa, vihdoinkin puhdasta iloa

 Kirjoitan tätä Inton kainalossa makoillessani. Ollaan vietetty ilta yhdessä. Hän katsellen elokuvaa ja minä suunnitellen tulevia reissuja. 

Lähden purkamaan ilon aiheita yksi kerrallaan, sillä uskomatonta mutta totta: niitä on paljon. 

Intolla ja mulla on yhteistä aikaa. Me nukutaan yöt vierekkäin samassa sängyssä ja kommunikoidaan kasvotusten videopuhelujen sijaan. Into keräilee vielä voimiaan viime aikojen epäinhimillisen raskaista ajoista, mutta alkaa olla jo oma itsensä. Tänään kokkasi itselleen ruokaakin. 

Talouskurimuksessa ollaan edelleen, mutta vähemmän. Hitaasti mutta varmasti ollaan menossa takaisin balanssiin. Haasteita tulee vielä olemaan, mutta olen jo ihan luottavainen, että niistä selvitään. 

Mun auto on nyt katsastettu ja lisäksi starttivika korjattu. Auto sai siis vielä ainakin vuoden jatkoaikaa. 

Inton auto menee seuraavaksi käsittelyyn. Siitä pitää hitsata jotain reikiä ja sitten kokeilla katsastusta uudelleen. Toivottavasti menee läpi. 

Mulla on töissä parempi tilanne kuin pitkästä aikaa. Se ei vielä näy palkkapussissa, mutta sitäkin paremmin motivaatiossa ja työskentelyotteissa. 

Mulla on menossa uusi projekti. Se on alkanut sillä, että olen ”kollannut kaappeja ja käynyt läpi tarpeetonta tavaraa, sekä ihan puhdasta roskaa. Varasin pöydän kirpparilta ja vien sinne huomenna ekan kerran tavaraa. Varaus on kolme viikkoa, mutta joudun lopettamaan sen muutamaa päivää ennen reissun vuoksi (palaan vielä tähän). 

Tyhjennän autotallia roinasta ja koitan saada sitä organisoitua paremmin. Sieltä kärrään aimo kasan tavaraa kaatopaikalle. Uuteen uskoon ja järjestykseen menee myös kaapit ja varastot. 

Tämän kaiken lopputulemana on tarkoitus tehdä autotallista viihtyisä kuntokeskus. Kirpparilta saaduilla rahoilla (ja varmaan joudun maksamaan vähän ekstraa) on tarkoitus maalata tallin lattia ja seinät, sekä lisätä sinne peilejä. Haluan siitä oman kuntokeskukseni, se paikan jossa voin tanssia sieluni kyllyydestä. Ja samalla irtisanoa kuntosalisopimuksen, joka on alkanut tuottaa stressiä (kun en edelleenkään ole siinä hapessa, että pystyisin treenaamaan kovemmin) ja toisaalta hinta nousee parin kuukauden päästä aika tuntuvasti. Samalla kun mulla on potentiaalinen, mutta vähän ankea sali itselläni. 

Ja sitten ne loppuhuipentumat: mä lähden ihan kohta kahtena peräkkäisenä viikkona reissuun. Molemmat paikkoja, jossa en oo koskaan ennen ollut ja toiseen yhdessä Inton kanssa. 

Ensin mennään työporukan kanssa Amsterdamiin. Olen tämän illan googletellut ja selvitellyt, että missä haluaisin käydä ja mitä tehdä. Haluan tietysti viettää aikaa myös kollegoiden kanssa, mutta tiedän heidän haluavan shoppailla ja minä en, sekä siemailla drinksuja ja minä en. Nuo ajat haluan siis käyttää itselleni paikkaan tutustuen. 

Inton kanssa lähdetään seuraavalla viikolla Sisiliaan. Ragusa on yksi paikoista ja muu on vielä auki. Olen kyllä kovasti tehnyt suunnitelmia sinnekin, mutta vielä pitää funtsia logistiikkaa ja mihin kaikkialle ehditään. Joka tapauksessa suunnitelma on tällä hetkellä yöpyä kolmessa eri paikassa ja viimeisenä päivänä, ennen Milanosta lähtevää lentoa, tavata Milanossa eräs ystävä ja käydä katsomassa keskustan tärkeimmät nähtävyydet sielläkin. Milanossakaan en ole ennen käynyt, joten uusi kokemus sekin. 

Näistä reissusta olen aivan lapsellisen innoissani. Viime matkasta kun on aivan liian pitkä aika (vuonna 2019) ja matkustaminen on yksi niistä asioista, joita kertakaikkiaan rakastan.

En ole hetkeen tuntenut juuri edes onnen tunteita ja nyt olen sekä onnellinen, että innoissani. Kiitollisuudella otan vastaan nämä tunteet.