No nyt helppaa

 Olenkin avannut miten vaikea on ollut meidän alkuvuotemme. Sen lisäksi viimeisin kuukausi on ollut parisuhteemme ja mieheni jaksamisen kannalta erityisen raskas. 

Koska kyse on mieheni asioista, en voi avata kovin paljon asioita, mutta hänellä on ollut iso liuta erilaisia huolia, murheita ja velvoitteita. 

Lisäksi hän on täysin ylittänyt itsensäkin ja selviytynyt sellaisista suoritteista, joihin ei ihan moni pysty. Meihin tämä on vaikuttanut niin, että mieheni on ollut äärimmäisen väsynyt, meillä ei ole ollut käytännössä lainkaan yhteistä aikaa, eikä liioin mitään parisuhteeseen liittyviä asioita. 

Nyt tuo kuukausi on paketissa ja samalla toisenkin aikakauden loppu. Tämä tarkoittaa, että meillä on vihdoin mahdollisuus normaaliin parisuhteeseen ja mahdollista myös tehdä yhteisiä suunnitelmia, sekä nukkua yöt yhdessä. Käsittämätöntä. 

Mies tuli eilen kotiin ja sen sijaan, että olisi paukutellut henkseleitään miten kova tyyppi hän onkaan, hän halusikin kiittää minua tuestani ja siitä, että olen ollut vetovastuussa kotitöissä. Siksi hän toi kukkakimpun, suklaarasian ja paketin keksejäkin. 

Illalla piti viettää yhteistä aikaa, mutta hän nukahti jo kahdeksalta. Nyt hän nukahti sohvalle ennen kuin lähdin töihin. Kestänee hetki palautua. 

Mutta uskomatonta: me suunnitellaan yhteistä reissua. Näillä näkymin viikon kestävää. Me siis tullaan (ehkä) viettämään kokonainen viikko aikaa ihan vaan kahdestaan. Olen niin innoissani. 

Muutenkin asiat alkaa järjestymään. Autojen kanssa on vielä murheita, siis meidän molempien, mutta muuten ollaan vahvasti voiton puolella. Ja mä todella osaan arvostaa tätä. Suurella kiitollisuudella otan vastaan myötätuulen, jos se meille nyt suodaan. Ja vannon, etten pidä hiukkaakaan itsestäänselvyytenä.