Pidempi tauko kirjoittamisessa,

 On ollut vähän kaikenlaista, ylä- ja alamäkeä tässä. Ja niin rajusti ja nopeasti molempia, että en ole oikein edes voinut tehdä päivitystä. Kun yhtenä päivänä (tai useampana päivänä peräkkäin) ollaan riidelty ja sitten on ollut muutama oikein ihana päivä ja sitten ollaan taas riidelty. Ja sitten taas sovittu jne. 

Jos olisin hyvänä päivänä kirjoittanut jotain, olisi se ollut ällösiirappia. Ja taas huonona päivänä kaikki muu olisi ollut paskaa paitsi kusi. Ja varsinkin parisuhde. 

On ollut paljon kaikenlaisia muitakin murheita ja ristiriitoja elämässä. Olen niin väsynyt kaikkeen negatiiviseen, että en todellakaan halua puida tämän enempää. Totean vain, että tämä vuosi on ollut kyllä uskomattoman vaikea. Mitä ilmeisimmin universumi yrittää kertoa mulle, että olen edelleen todella keskeneräinen ja mulla on vielä paljon opittavaa itseni kanssa. 

Tällä hetkellä ollaan varovaisesti tasaisella maaperällä. Ollaan puhuttu tuntitolkulla ja puitu uusia ja vanhoja asioita. Varsinkin niitä vanhoja, jotka edelleen kuormittaa ja kasvattaa uusia isommaksi kuin ne onkaan. On myös sanomattakin selvää, että keskenmeno on vaikuttanut isosti parisuhteeseemme. Ei pelkästään siksi, että pitkä yrittäminen päättyi niin murheellisesti ja dramaattisesti (ja hemmetin vaikeasti, sekä vaarallisesti), vaan myös siksi, että Into on joutunut melkoiseen myllerrykseen. Emme itse asiassa ole juuri edes puhuneet tästä myllerryksestä, vaikka olisi pitänyt. Se on kuitenkin vielä liian suuri asia. 

On melkolailla varmaa, että kahden vuoden yrittämisen jälkeen mun raskaaksi tuleminen jäi ainoaksi. Me emme tule yhteistä lasta saaamaan. Intolle biologisen lapsen saamisen tarve on valtava. Ja mä ymmärrän sen täysin. Hän ei vaan pysty sitä biologista lasta vaimonsa kanssa saamaan. Kello tikittää armottoman nopeasti myös adoption kanssa. Alan olla siihenkin liian vanha. Avioero ei ole Intolle vaihtoehto. Hän voisi helposti vielä perustaa perheen jonkun nuoremman kanssa, mutta liitto on hänelle ainutkertainen ja pyhä. 

En tiedä miten hän näkee mut. Ahtaalla hän ainakin on. Naimisissa naisen kanssa, joka ei pysty antamaan hänelle lasta. En totta tosiaan tiedä miten tässä käy. Aika näyttää. Mutta en halua liioin asiaa murehtia etukäteen. Koitan olla ja elää tätä päivää. Nyt on kaikki hyvin. Just nyt. 

Reissattiin viime kuussa Sisiliaan. Meidän eka kahta yötä pidempi loma ja myös eka ulkomaan matka. Matka itsessään sujui todella hyvin ja meillä oli ihanaa. Samalla kävi ilmi, että reissaamistakin pitää harjoitella ja löytää kompromisseja. On meinaan meillä sitten täysin erilaiset toimintatavat aikataulutuksessa lennolle lähtiessä. Tästä asiasta saatiin aikaan isosti riitaa ja dramatiikkaa, mutta kaiken vääntämisen jälkeen myös jonkinlainen kompromissi. Suunnitellaan seuraavaa reissua meidän hääpäiväksi, joten saas nähdä löydetäänkö se kultainen keskitie. 

Into on myös harpponut melkoisia askelia omassa elämässään. Hän valmistui koulutuksestaan ja pääsi peräti kahteen eri jatkokoulutukseen, joista valitsi toisen ja aloittaa siellä elokuussa. Lisäksi hän aloitti viime viikolla työt eräässä firmassa, jonne pääsi Adeccon kautta. Hän on myös löytänyt porukan, jonka kanssa käy sunnuntaisin pelaamassa jalkapalloa ja pitävät muutenkin yhteyksiä. 

Matka jatkuu. Yhdessä. 


















Kommentit

Suositut tekstit