Hormonimyrsky alkaa helpottamaan

 Meidän suhde ei enää vaikuta ihan yhtä toivottomalta. On se kyllä hurjaa miten paljon hormonit muhun vaikuttaa. Siis on meillä ollut ihan oikeasti vaikeaa ja parisuhde koetuksella, mutta ihan niin toivoton tilanne ei ole, kuin mitä edellinen päivitys antaa ymmärtää. En sitä kuitenkaan lähde poistamaan, sillä yhä edelleen: haluan tämän blogin olevan rehellinen ja mitä kirjoitin aiemmin, oli täyttä totta sillä hetkellä. 

Yksi todella positiivinen kehitysaskelkin tapahtui. Nimittäin ekaa kertaa Into itse ymmärsi, että taitaa muija olla hormonihuuruissa. Mähän en siis koskaan itse tiedä. Ihmettelen vaan kun koko maailma kaatuu niskaan ja kaikki muu on paskaa paitsi kusi. Näin on ollut ihan ekoista menkoista lähtien. Ja pahin vaihe just ennen kuin ne ilmoittaa olemassaolostaan. Epäsäännöllisestä kierrosta johtuen en voi niihin edes varautua. Enkä vieläkään itse ymmärrä syy-yhteyttä. 

Olen siis todella vaikea ihan joka kuukausi ”siihen aikaan”. Ja Into on aiemmin lähtenyt mukaan riitelemään. Kun ei hoksaa mun huuruilevan. Nyt hän hoksasi. Ensimmäistä kertaa. Tämä on iso edistysaskel meille ja suhteellemme. 

Intolla alkaa taas paineet helpottaa. On saanut tehdä aika paljon hommia. On heti kuin toinen ihminen, kun taloudellinen tilanne on vakaampi. Naureskelee ja on hyväntuulinen. 

Me oltiin kuopuksen ja hoitokoiran kanssa landella mökillä eilen ja toissapäivänä. Helppasi sekin kummasti. Nyt mä makaan täysin toimettomana sohvan pohjalla. Pitkästä aikaa. Helpottaa vielä enemmän. Alkoi olla aikakin laiskottelulle. 

Meinaan koittaa etsiä jotain selfhelp- juttuja parisuhdekiemuroihin. Ehkä jossain vaiheessa jotain keskusteluapuakin. Kun kuitenkin edelleen olen sitä mieltä, että me ollaan Inton kanssa match made in heaven. Ei vaan olla täydellisiä, kuten ei kukaan muukaan. 

Olen siis noussut taas jaloilleni. Polvet on ruvella, mutta kävelemään pääsen. Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja, haasteita, taisteluja ja toivottavasti myös niitä onnen hetkiä.