Sitten taas meistä

 Mä olen ihmisenä melkoisen positiivinen. Mutta tänä vuonna tuo positiivisuus on ollut todella koetuksella. 

Avaan myöhemmin kaiken maailman vastoinkäymisiä, mutta nyt haluan keskittyä hyvään. Sitäkin on ollut ja jestas että ne hyvät hetket on olleet arvossaan. 

Oltiin nimittäin Pori Jazzeilla viikonloppuna. Torstaina olin parhaimpien ystävieni kanssa ja perjantaina Inton kanssa. Kelit oli aivan perseestä, mutta viikonloppu huikea niin monin eri tavoin. Ensinnäkin oli ihana olla festareilla pitkän tauon jälkeen. Ja tavata ystäviä. Niitä parhaita ja liudan vanhoja. Kuunnella elävää musiikkia. Nauttia ilmapiiristä. Ai että, vieläkin lämmittää mieltä ja lämmittää vielä pitkään. 

Into oli elämänsä ensimmäistä kertaa niin festareilla, kuin ylipäätään livemusiikkia kuuntelemassa. On kerran ollut Roskildessa, mutta sielläkin keräämässä pulloja, eikä lainkaan siellä musa-alueella. 

Nyt hän pitää sitkeästi jazz-rannekettaan ja ottaa sen kuulemma ensi kesänä pois. Nautti kovasti hänkin, vaikka sää ei olisi paljon paskempi olla ja selittämäni ajatus piknikistä meni kokonaan ketuiksi. 

Yksi esiintyjistä oli Emeli Sandé ja hänen biisinsä Shine oli meidän hääbiisi. Sanoitukset ovat niin osuvat. Ja nyt me kuultiin biisi livenä. Mieletöntä. Jotenkin tuntuu, että kokemus myös lähensi meitä. Ja me ollaan oltu turhan kaukana toisistamme jo liian pitkän aikaan. Tuli siis tarpeeseen. 











Kommentit

Suositut tekstit