Oivalluksia


 Viikonloppu tuli ja meni. Lauantaina ehdittiin hetki olla yhdessä ennen kuin Into sammui kuin saunanlyhty. Olivat riekkuneet aamun tunneille ja Inton herätyskello herättänyt kahdeksalta aamulla. 

Ymmärrettävästi kaveri oli vähän väsky. Vähän hiprakassakin. Intohan ei siis juuri koskaan juo ja jos juo, niin se on lasi konjakkia tms. Nyt olivat juoneet perjantaina ihan reippahasti ja lauantaina, sen jälkeen kun Into sai tietää että mä voin ajaa meidät kotiin, olivat sitten ottaneet vielä pikkunousut. 

Vähän aikaa ehdittiin jutella ja mä olen ylpeä itsestäni, kun en saanut mitään hepuleita. En nyt ilahtunut, kun kuulin heidän olleen tappiin asti yökerhossa, mutta en suuttunutkaan. Enkä alkanut tenttaamaan. 

Eniten ehkä harmitti se, että olen itse jättänyt kaikki yökerhohommat väliin tietäen, että Into ei semmoisesta tykkää. Aika tosi vähän muutenkaan käynyt missään. Mutta ensimmäinen oivallukseni olikin, että ei Into ole mua kieltänyt menemästä. Mä olen sen päätöksen tehnyt itse. Ja myös olemattoman yhteisen ajan takia halunnut olla hänen kanssaan, silloin todella harvoin kun se on ollut mahdollista. 

Ei Into tosiaan ole mua koskaan kieltänyt menemästä. Ja nyt onkin aika alkaa ihan aikuisten oikeasti keskittymään myös siihen omaan elämään. Koska fakta on, että me ei tulla koskaan Inton kanssa viettämään paljoa aikaa yhdessä. Hän tulee aina tekemään ihan helvetisti töitä ja todennäköisesti tulevaisuudessa myös viettämään aikaa Nigeriassa aina kun siihen on mahdollisuus. Ja silloin kun ei ole töitä, hänen toinen kotiosoitteensa on kuntosali. 

Enkä siis kirjoittanut edellistä negatiivisesti. Olen vaan ymmärtänyt, että Into on sellainen ihmisenä. Sen päivät on oltava täysiä ja sen on mentävä. Eikä se tarkoita, että se rakastaisi mua vähemmän. 

Eilen hän oli ihan koko päivän töissä. Lähti aamulla ja tuli kympin jälkeen kotiin. Totesin siinä, että meillä on ollut viimeksi pari viikkoa sitten yhteinen ilta, jolloin ollaan voitu tehdä jotain yhdessä. 

Nyt aamulla soitti töistä, että mennäänkö yhdessä syömään päivällä hänen kahden työvuoronsa välissä. Että oli miettinyt mitä olin sanonut ja että olen oikeassa. 

No, mennään syömään sitten, mutta ei se asioita tietenkään mihinkään muuta. Parin viikon päästä hänellä alkaa koulu ja jos hän vaan saa, aikoo hän tehdä myös täysiaikaisesti töitä. Ja tämä tarkoittaa sitä, että meillä ei ole taaskaan yhtään yhteistä aikaa. Syön hatullisen ”sitä itseään”, jos Into malttaa olla työskentelemättä viikonloppuisin. Paitsi tietty silloin, kun sitä vaatimalla vaadin. Kun on jotain tärkeää menoa jne. Tämä on hänellä geeneissä, perimässä ja kulttuurissa. Tämä on asia, jota en tule saamaan muuttumaan. Ja silti, kaikesta huolimatta minä olen hänelle tärkeintä maailmassa. Jos vaatisin häntä lopettamaan kaiken ja olemaan vaan mun kanssani, hän tekisi sen ja olisi sen jälkeen totaalisen onneton ja aivan mulkku. 

Toiset oivallukset liittyy mun mustasukkaisuuteen. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ensinnäkin Into on monin eri tavoin osoittanut ja kertonut miten tärkeä ja rakas olen hänelle. Siitä ei ole enää epäilystäkään. Alkuunhan pelkäsin jos sittenkin olen hänelle vain mahdollisuus oleskelulupaan. Turhaan pelkäsin. Hän on kanssani koska rakastaa minua. 

Ja sitten taas toisaalta: mä voin keskittyä vain itseeni ja omaan hyvinvointiini. Huolehtia, että elän elämääni niin, että omatuntoni on puhdas ja elän itselleni hyvää elämää. Ja myös luottaen siihen, että Into haluaa elää kanssani ja arvostaa rakkauttamme. 

Jos hän sitten tekee jotain tyhmää, niin hän kantaa sen omalla kontollaan. Hän on silloin kussut liittomme ja hän joutuu sen asian kanssa elämään. Sattuuhan se silloin muhunkin, tietysti, mutta mä kuitenkin tiedän tehneeni parhaani ja olleeni hyvä hänelle. 

Ja ennen kaikkea: syytön kunnes toisin todistetaan. Tämä on nyt se mantra, jota alan itselleni hokemaan kunnes sen täydellisesti sisäistän. 

Kyllä tää tästä. Moneskohan kerta, kun tämän kirjoitan tai sanon tänä vuonna, mutta ihan oikeasti: kyllä tää tästä ❤️


(Kuva kahden vuoden takaa. Tuli vastaan Facebookin muistoissa) 













Kommentit

Suositut tekstit