Välillä pitää muistaa nähdä hyvä ja lopettaa keskittymistä huonoon

 Kyllä, tämä vuosi todellakin on ollut haastava monin tavoin. Tämän olenkin jo kertonut moneen kertaan ja monin eri tavoin. Vaan kun tässä vuodessa on ollut myös todella paljon todella hyvää. Piti vaan havahtua huomaamaan se. 

Asiat rullaavat eteenpäin, tärkeimmät ihmisenä ovat elämässäni edelleen, terveys on kohdillaan ja olen myös mielestäni aika paljonkin taas oppinut ja kehittynyt tänä vuonna. Sanotaan, että kriisit ovat henkilökohtaisen kasvun paikka. Allekirjoitan tämän. 

Olen myös saanut aivan valtavan määrän uusia kokemuksia tänä vuonna. Ja mähän olen riippuvainen niistä. Koen, että elämä valuu käsistä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä. Ne ei todellakaan tarvitse olla isoja ja kalliita. Pelkästään jotain ennenkokematonta. 

Tänä kesänä on myös ollut paljon vaikka mitä tapahtumaa. Taidan haluta kirjata niistä erikseen vielä luettelon, sillä vielä tässä kuussakin on tiedossa vaikka mitä. Viime kesä tuntui valuvan hukkaan tekemättä mitään. Tämä kesä loppuu käsiin, mutta onpahan menty. 

Meillä on Inton kanssa kaikki hyvin. Paremmin kuin pitkään aikaan. Ja tällä hetkellä istun bussissa matkalla kotiin. Olin poikieni kanssa Tampereella. Ja pystyin keskittymään hetkeen. Nauttimaan poikien seurasta. Olemaan murehtimatta yhtään mitään. 

Ja ajoin elämäni ensimmäistä kertaa sähköpotkulaudalla. Se oli tuossa koko päivän Särkänniemessä olemisen jälkeen. Ja kuopus huomasi, että mun housut kuulsi takapuolesta läpi niin, että stringit vilkkui ERITTÄIN selvästi. Tästä on myös videotodiste ja mä olen näemmä kulkenut ihmisten ilmoilla käytännössä perse paljaana. 

Noh, kerrankos sitä 😅