Negatiiviset stereotyypit, jotka pitävät paikkansa

 Olen miettinyt tätä postausta ja sen ajoitusta. Tarvittiin paljon harkintaa, jotta pääsin alkuun. Haluan kuitenkin sanoa, että ensinnäkään tarkoitukseni ei ole lokeroida ihmisiä, ei yleistää, enkä liioin halua tehdä kulttuurieroista liian isoja. Koska kuitenkin tämän blogin idea on kertoa meistä, kahden kulttuurin parisuhteesta ja koska olen jo blogin alussa ampunut alas tiettyjä vääriä stereotypioita, niin ehkä on aihettakin avata myös niitä stereotyyppisiä haasteita, jotka omasta mielestäni liittyy nimenomaan kulttuurieroihin, ei ns. ”normaaleihin” parisuhdehaasteisiin ja jotka toteutuvat meidän parisuhteessamme. 

Edelleen haluan painottaa, että nämä asiat menevät meillä näin. Toisessa suhteessa jotkut aiemmin kertomani stereotypiat saattavat pitää paikkansa, kun sitten taas eivät voi samaistua kirjoittamaani. 

Tässäpä näitä: 

1. Raha

Rahaan liittyy paljon haasteita ja ongelmia. Ensinnäkin rahan merkitys on huomattavan tärkeä. Ja koska työllistyminen ulkomaalaisena Suomessa on mitä on, tehdään matalapalkkaisia töitä…paljon. Siis todella paljon. En tunne ainuttakaan suomalaista, joka pystyisi taipumaan ja venyttämään itsensä niin äärimmäiseen määrään työtä, mutta tunnen useamman samanlaisen nigerialaisen. 

Meillä esimerkiksi mies on tehnyt kahta työtä, joista toinen oli yötyö ilman vapaapäiviä ja toinen kaksivuorotyö, jossa sentään kaksi vapaapäivää. Yötyö oli n.7 tuntia yössä, eli hän työskenteli käytännössä vajaa 90 tuntia/viikko. 

Nyt hän opiskelee ja tekee töitä. En edes tiedä paljonko tunteja tulee käytännössä, mutta hän lähtee aamulla kouluun ja tulee kotiin päivästä riippuen kymmenen ja puolen yön maissa. Lauantait hän pitää vapaana. Sunnuntaisin tekee piiiiiiitkän päivän aamusta iltamyöhään. 

Sen lisöksi, että olemme paljon erossa (joka luonnollisesti haastaa suhdettamme), rahaa ei liioin koskaan ole. Perheensä vanhimpana lapsena hänellä on velvollisuus auttaa ”omiaan”. Ja autettavia riittää. Hän ei juuri osta itselleen mitään, mutta ei liioin minulle. Päinvastoin: taloudellinen vastuu on edelleen pääosin mulla ja tämä todellakin aiheuttaa suhteessamme riitoja. 

Olemme hiljattain päässeet näiden asioiden kanssa jonkinlaiseen sopuun. Ymmärrän, että kova työnteko on Intolla sekä kulttuurissa, perimässä, että persoonassa. Siksi en edes yritä enää muuttaa asiaa, vaan tyytyä aikaan mitä meillä on yhdessä. Ja olemme sopineet tietyn summan, jonka hän maksaa mulle kuukausittain kattamaan omat kulunsa asumisesta ja elämisestä. 

Tähän on tyydyttävä ja tyydynkin. Ne muutamat kerrat, kun Intolla ei ole ollut töitä, on olleet aivan järkyttäviä. Hän stressaantuu ja hänestä tulee ihan paskiainen. Riitelemme paljon ja hän on kireä. Joten mieluummin hyväntuulinen ja aurinkoinen mies, jota näkee harvemmin, kuin paljon yhdessä ja toinen kuin perseeseen ammuttu karhu. 

Ykkösenä siis raha ja se aiheuttaa ongelmia monin eri tavoin. Meidän parisuhteen suurin haaste. 

2. Epärehellisyys ja kertomatta jättäminen

Tämä on toinen asia, joka on aiheuttanut ongelmia suhteessamme ja joka tuntuu olevan erittäin yleistä nigerialaisten kanssa. Totuus on muunneltavissa ja asioista ei puhuta. 

Mieheni kuuluu heihin, joista ei saa avoimia tekemälläkään. Vielä tänäkin päivänä meillä tulee aika ajoin yhteentörmäyksiä, kun olen autuaan tietämätön joistakin asioista. Ei siis mitään vakavaa, mutta pieniä juttuja. Ja kun itse omaan ajatusmaailman, jossa nimenomaan parisuhde on se paikka, jossa ollaan eniten auki, niin tämä rasittaa. Samoin Into ei edelleenkään avaudu menneisyydestään juuri lainkaan ja paljon hänen elämästään on minun tietoisuuteni ulkopuolella. 

Tämä tuntuu olevan yleistä muillakin nigerialaisilla. Samoin kuin se, että totuus on se, joka on kertojan ja kuulijan parhaaksi. Tästä ollaan tapeltu paljon ja nyt ollaankin päästy siihen pisteeseen, että Into on ymmärtänyt miten mun kanssani on AINA parempi kertoa totuus, kuin valehdella. Mä kun olen melkoinen yliajattelija ja analysoija, joten hän jää valheesta aina kiinni ja sitten on helvetti irti. Hän myös availee hitaasti, mutta varmasti omaa menneisyyttään ja yrittää opetella kertomaan asioistaan ylipäätään. 

Elämä Nigeriassa on selviytymistä ja myös sieltä pois pääsemisen kanssa ollaan usein vähän harmaalla alueella. Siihen on siis syynsä, miksi totuus on muunneltavissa, mutta suomalaiselle, rehellisyyteen tottuneelle, tämä on haaste. 

Aika monta raastavaakin riitaa myöhemmin olemme tämän asian kanssa paremmalla tolalla. Minä opettelen luottamaan, enkä jatkuvasti analysoimaan sekä kyseenalaistamaan kaikkea sanottua ja Into opettelee olemaan avoimempi ja rehellisempi. 

Valehtelu ei siis ole mitään vakavaa, mutta vale on aina vale. Siksi tässä asiassa mä pidän pääni, enkä tule asiassa juuri lainkaan vastaan. Vaikkakin nykyään ymmärrän häntä ja myös hänen kulttuuriaan. 

3. Koreilu

Tähän ei Into syyllisty juuri lainkaan, mutta sentään sen verran, että hänellä on korvikset, joihin hänellä ei olisi oikeasti ollut varaa. Lisäksi hänen tärkein aarteensa on hieno kello, jonka mä ostin hänelle. Hän on todella tarkka vaatteistaan, mutta hänen vaatteensa eivät ole kalliita, eikä hän todellakaan niitä jatkuvasti osta. Hän ei osta vaatteita juuri koskaan. 

Mutta siis vaatteet on puhtaat ja silitetyt ihan aina. Ja jos hänellä olisi varaa, olisi vaatteet myös kalliita. 

Monet maanmiehensä koreilee vaatteilla ja koruilla, vaikka siihen ei olisi varaa. Ollaan mieluummin nälässä kuin halvoissa rytkyissä. Tätä tekee niin miehet kuin naiset. Olen nähnyt monta ”vimpan päälle” naista, joilla riittää rahat hädin tuskin elämiseen. Huono palkka vaikkapa tarjoilijan töissä ja silti ulkoapäin voisi kuvitella, että rahaa on kuin roskaa. 

Tämä on kulttuurissa. Kun on niin paljon köyhyyttä ja kurjuutta, niin kaiketi sitä vaan halutaan edes teeskennellä asioiden olevan paremmin. 

Me ollaan onneksi Inton kanssa pääsääntöisesti tästä asiasta samaa mieltä: sitä ostetaan mihin on varaa ja taloudellinen vakaus tulee juuri siitä, että ollaan järkeviä ja maltillisia hankinnoissa ja eletään säästeliäästi. 

******

Tässä kävi nyt niin, että kun aloin kirjoittamaan, unohtui varmaan useampikin juttu. Näistäkin kolmesta vain kaksi ensimmäistä on meidän suhteen ongelmia. Kolmas bonuksena sillä vaikka tuo ei ole meidän ongelma, on se kuitenkin hyvin yleinen paikkansa pitävä negatiivinen stereotypia. 

Kaikissa suhteissa on haasteensa. Kahden kulttuurin suhteessa voi vielä tulla yllätyksenä erilaisuus. Toisaalta se erilaisuus on myös monelta osin opettavaa ja myös rikastuttavaa. Esimerkiksi heidän yhteisöllisyydestään meillä olisi paljon opittavaa. Ja monesta muusta. Mutta nyt piti keskittyä vähemmän hyviin juttuihin, joten näillä mennään tällä kertaa.