2.hääpäivä

 Meillä on tänään hääpäivä. Ei kummoinen: Into on nyt mun autolla töissä, tulee tänne niin, että mä ehdin vuorostani töihin ja sitten vielä ehtoolla ehkä koittaa mennä uudelleen mun autolla töihin ja mä ajelen bussilla kotiin. 

Melkoista säätämistä siis ja ensi viikko tulee olemaan vielä pahempi. Sen jälkeen lähdetään onneksi reissuun, joten helppaa hetkeksi. 

Reissu on siis kaiken yhdistelmä: juhlitaan meidän hääpäivää, Inton synttäreitä ja käydään uusimassa hänen passinsa. 

Mutta siitä lisää myöhemmin. Tänään mä olen kiitollinen siitä, että me ollaan vielä yhdessä. Helppoa ei ole ollut. Valtaosa ongelmista on tullut suhteemme ulkopuolelta ja tämä vuosi alkaa olla jo tragikoominen kaikissa vastoinkäymisissään (joista vain murto-osa on päätynyt tänne blogiin). Ja ne tietty vaikuttaa myös suhteeseemme ihan väkisin. 

Tässä sitä silti porskutetaan, eikä sen eteen ole tarvinnut edes ihan hirveästi ponnistella. Kaikista haasteista huolimatta meidän liitto on tosi onnellinen. Meillä on hyvä olla yhdessä. 

Riidellessä koitetaan löytää ratkaisu ja sopu, oppia ymmärtämään toista ja hyväksymään erilaisuutemme. Rakastaessa se on kaiken kattavaa ja edelleen hykerryttävää. Maailman paras paikka on Inton kädet ympärilläni. Maataan lusikassa ja hänen valtavat kätensä on ympärilläni. Siinä on hyvä ja turvallinen olla. Ja niin rentoutunut, että en pysty pysymään hereillä. Toivotonta katsoa yhtään leffaa loppuun, ellei sitten vaan istuta viekukkain. 

Mun mielestä me oltais ansaittu parempi ensi vuosi, mutta tätä vuotta nyt on jäljellä vielä monen monta vastoinkäymistä. Antaa tulla vaan. Eilen totesin ystävälleni, että enää en pysty ottamaan mitään vastaan. Että kroppa on jo laonnut ja pää menee seuraavaksi. Mutta kyllä mä vielä sittenkin kestän. 

Koska tärkein asia maailmassa kuitenkin on rakkaus. Mulla on mun pojat, perhe, ystävät, läheiset ja mun mies, joka tukee mua nyt ja aina. Tästä näkövinkkelistä katsottuna elämä on oikein hyvä. 











Kommentit

Suositut tekstit