Voihan auto, osa III (tää on jo uskomatonta)

 Jep jep. Ei sitten kolmaskaan kerta totta sanonut. Auto irtisanoi itsensä eilen ja nyt ollaan sitten tentattu lakipykäliä, oltu yhteydessä sen miljoonaan autokorjaamoon, käyty neljässä, oltu yhteydessä auton myyjään, pyydetty kustannusarvioita ja odotettu kuumeisesti vastauksia. 

Autoa ei voi käyttää. Ja Into ei pääse töihin. Eikä tietty kouluunkaan. En edes halua laskea paljonko rahaa tässä menetetään. 

Kaikki helvetin auki, mutta pahin annettu vaihtoehto on: korjaus 3800€ ja päivämäärä korjaukselle 1.11. 

Ei ihan kauheasti naurata. Saattaapi olla, että tämänkertainen hääpäivä (on huomenna) menee vähän ankeammissa merkeissä. Eilisestä tähän hetkeen mennessä ollaan tapeltu paljon ja vielä vähän enemmän, koitettu keksiä eri vaihtoehtoja, rauhoitella toisiamme, tehty sovintoja, panikoitu, oltu neuvottomia ja sen semmoista mukavaa. 

Tällä hetkellä ollaan omissa oloissamme ja oletettavasti molemmat tekee samaa: yrittää keskittyä johonkin muuhun. Kun tässä ei taas mitään muuta voi kuin luottaa, että asiat jotenkin järjestyy ja odottaa vastauksia vähän joka puolelta. 

Kunpa joskus voisi olla niin, ettei tarttis autoa ollenkaan…

Kuvassa rakas koiruli, joka meni tänään omaan kotiinsa ja mulla on häntä jo nyt ikävä. Itku tuli, kun palautin omistajilleen.