Hieno uusi kokemus

Mulla on yksi ystävä, jolla on toisesta maasta kotoisin oleva puoliso. Lisäksi olen onnekseni myöhemmin ystävystynyt kahteen naiseen, joilla molemmilla on nigerialaiset puolisot, mutta he molemmat asuvat niin kaukana, että tapaamisten järjestäminen ei onnistu. 

On siis erittäin harvinaista herkkua viettää aikaa monikulttuurisessa parisuhteessa olevien kanssa ja ikinä ennen en ole päässyt viettämään iltaa useamman kanssa. Nyt kuitenkin pääsin osallistumaan ihanaan joulujuhlaan mieheni kanssa. 

Into kuuluu sellaiseen ”äijäryhmään”, joilla on oma yhdistyskin ja kokoontumisia suunnilleen kerran kuussa. Yleensä he kokoontuvat jonkun kotiin ja isäntä hoitaa muonituksen. Lisäksi he pelaavat kesällä jalkapalloa ja suunnittelevat juttuja yhdistyksensä puitteissa. 

Nyt nämä miehet olivat keksineet, että on aika tutustuttaa toistensa vaimot ja perheet myös keskenään. Ihana idea. Me menimme vain paikalle, mutta monet heistä olivat tehneet ruokaa, leiponeet, ostaneet joululahjoja ja koristelleet juhlapaikan hienoksi. Ideana oli syödä ja katsoa jalkapallon finaali. Ja tietty viettää aikaa yhdessä. Tarjolla oli monenmoista ruokaa ja alkoholittomia juomia. 

Kolmella pariskunnalla oli suomalainen puoliso, eli kaksi suomalaista naista minun lisäksi. Toinen miehistä oli Nigeriasta ja toinen Ghanasta. Kahdella miehistä oli afrikkalaiset puolisot, mutta en tiedä mistä maasta. Miehistä toinen oli Kamerunista ja toisen kotimaata en tiedä. Näillä kaikilla oli yhteisiä lapsia. Meillä oli mukana myös mun kuopus. Yksi miehistä oli Irakista ja hän oli yksin paikalla. Ryhmään kuuluu vielä yksi mies, mutta edes Into ei muistanut mistä maasta hän on kotoisin. Hän ei kuitenkaan päässyt nyt paikalle. 

Olipa mukavaa kaikin puolin. Hauskaa ja rentoa, mukavia ihmisiä, suloisia lapsia, hyvää ruokaa ja paljon naurua. Ja aivan tavallisia ihmisiä kaikki tyynni. Strereotypiat loistivat poissaolollaan. Toivottavasti kokoontumisia järjestetään useamminkin.