Asunto alkaa tuntumaan ja näyttämään kodilta

Olohuone


Makuu”huone”



Eteinen


Keittiö





 Meillä alkaa olla tavarat paikoillaan. Ainoastaan kuopuksen huoneessa (josta mulla ei näemmä ollut kuvaa ja joka ei todellakaan ole nyt kuvauskunnossa) on vielä muutama taulu laittamatta ja telkkariongelma ratkaisematta, eli en ole vielä keksinyt mielekästä ratkaisua sen sijoittamiseksi. Pesukone on vihdoin täällä (kolmas kerta toden sanoi) ja melkolailla kaikki ongelmakohdat on ratkaistu yksi toisensa perään. 

Siis sellaiset, jotka eivät vaan toimineet tässä asunnossa. Esimerkiksi kylpyhuoneessa on just suihkun edessä pieni ikkuna. Ei ihan paras ratkaisu, joten joku näkösuoja oli keksittävä. Eteisen seinästä en tykännyt sellaisenaan, joten maalasin sen ja samalla ulos vievän välioven, sekä kylpyhuoneen oven. Olohuone oli huonekalujemme kanssa ahdas ja hämärä. Samoin eteinen. Niinpä tein mitä pystyin, eli siirtelin mööpeleitä, maalasin ja järkkäilin. Ei olohuone, tai eteinen vieläkään kovin iso ole, mutta enää ei ahdista. 

Kylpyhuone on ainoa ”huone”, josta en tykkää, mutta jolle en ole myöskään tehnyt mitään muuta kuin virittänyt kalvon ikkunaan. Olin suunnitellut maalaavani sen seinät, mutta Into toppuutteli. Hän tykkää kaakeleista sellaisenaan  ja koska tuo oli ainoa hänen ”vaatimuksensa” asunnon suhteen, niin päätin sopeutua. En kuitenkaan edes kuvannut sitä. Kerrottakoon, että siellä on vanhanaikaiset harmaa-valkokuvioiset laatat seinillä ja lattiassa vaaleansinistä kaakelia. Yksinkertainen peili seinässä, peruslavuaari (pelkkä lavuaari ilman kaappia tms.), sekä korkea ja kapea kaappi seinällä, jossa on peiliovi ja sivulla avohyllyjä. Tila on pieni ja pesukone vie tilaa entisestään. Suihkuverho suojaa mm. pesukoneen vedeltä ja koitan opetella pesemään itseni niin, että se pirun verho ei liiskaannu iholleni. 

Sunnuntaina esikoiseni tulee tyttöystävänsä kanssa meille syömään ja silloin pääsen kokeilemaan miten keittiön pöytä mahtuu kokonaan avattuna paikalleen ja miten mahdutaan siellä syömään. Meillä on tuoleina vähän persoonallisemmat ratkaisut, eli ulkokalusteet. Olen saanut ne ex- appivanhemmiltani 40-vuotislahjaksi ja olin haaveillut niistä pitkään. Olivat sellaisessa pikkupuodissa myytävänä, josta sai ostaa tuotteita suoraan maanviljelijältä. Tuolit ovat siis käsintehtyjä ja olen itse sävyttänyt (ja suojannut) niiden pinnat. Ei siis kaikkein parhaimmat nykyiseen tarkoitukseensa, mutta eipä tarvinnut viedä niitä varastoon pölyttymään, eikä liioin ostaa ruokapöydän tuoleja. Ruokapöydän ostin eräältä asiakkaalta ja se on ihana, vanha talonpoikaispöytä, jota kerrassaan rakastan. 

Parasta asunnossa on ikkunat kolmeen eri suuntaan ja niistä näkyvät maisemat. Nautin niistä aivan suunnattomasti ja saan ihanaa mielenrauhaa istuessani olohuoneen sohvalla ja katsellessani ulos ikkunasta. Lisäksi asunto on uskomattoman hiljainen. Itse asiassa se tuntui ensin oudolta, piti ihan totutella hiljaisuuteen. Nyt nautin siitäkin. 

Kotimme on aivan ihanalla alueella. Nyt en taaskaan muista olenko kirjoittanut siitä aiemmin, mutta jos olen, niin kertaan :). Puistoalueiden ja metsien keskellä ja vain kilometrin päässä merenrannasta ja yleisestä uimapaikasta. Ainakin nyt suunnittelen käveleväni sinne uimaan kesällä aina kun mahdollista. Nyt kävelen sinne aika ajoin ihastelemaan merta. Alueella on myös aivan huikea maisemapaikka ja paljon ihasteltavaa. Olen ihan myyty paikkaan. 

Olen siis erittäin hyvin sopeutunut uuteen kotiimme ja se totta tosiaan tuntuu jo siltä: kodilta. Ja minä kun jännitin, että tulenko koskaan missään viihtymään niin kuin edellisessä kodissamme. 










Kommentit

Suositut tekstit