Tyhjä syli
En tiedä voiko noin sanoa, jos on jo kaksi lasta synnyttänyt? Siltä se silti tuntuu. Tai ainakin hirvittävältä takaiskulta ja epäonnistumiselta.
Niin siinä taas kävi, että vuotoa tuli yli äyräiden. Niin, että ohjeistettiin lähtemään sairaalaan. Ja sairaalassa lääkäri hienotunteisesti, mutta suorasti ilmaisi, että nyt taitaa olla aika luovuttaa. Terveysriskit alkaa olla melko suuret, kun olemattomilla rautavarastoilla jatkan massiivisia verenmenetyksiä.
Laitettiin lähete naistentautien polille. Siellä sitten päätetään mitä tehdään. Todennäköisesti päädytään ohentamaan kohdunseinämää. Ja sen operaation jälkeen ei voi enää tulla raskaaksi.
Melkein kolme vuotta yritettiin. Nyt täytyy luopua toivosta. Into on tosi ymmärtäväinen. Tietää, että yritin kaikkeni. Terveyteni on hänelle tärkeämpi. Silti väkisin tunnen itseni puolinaiseksi. En pysty antamaan miehelleni lasta. Into lohdutti, että muitakin vaihtoehtoja on. Ja mä mietin, että riittääkö hänelle ne muut vaihtoehdot. Vai pitääkö hänen jossain vaiheessa jatkaa matkaansa toisaalla, jotta saa haluamansa perheen.
Kipeitä asioita. Pelottaviakin. Mutta enää en pysty. On aika luovuttaa.
Uskallan väittää, että tyhjä syli ei täyty kokonaan koskaan kun se kerran on jäänyt tyhjäksi. Itse sain esikoiseni viikko sitten usean lapsettomuusvuoden, hoitojen ja keskenmenon jälkeen ja yhä koen jossain määrin että syli on tyhjä tai siis ei ainakaan niin täynnä kuin sen tulisi olla. Jaksamista ja rakkautta teille!
VastaaPoistaHei ja kiitos viestistäsi. Olet varmasti oikeassa. Toisaalta tuntuu pahalta kokea sylinsä olevan tyhjä, vaikka on kaksikin lasta. Ja monen monta lapsetonta, jotka eivät ole sitä omasta tahdostaan.
PoistaIhan tuhannesti onnea teille pienokaisesta. Aivan ihanaa, että pitkä odotus viimein palkittiin. Rakkautta ja onnea myös teille ❤️
Terhi