Jonkin sortin identiteettikriisi

 Olen viime aikoina kiinnittänyt merkittävästi enemmän huomiota ulkonäkööni. Mähän olen tunnetusti ihan päinvastainen. En juuri meikkaa, en tälläydy ja välillä itseänikin hävettää miten rennoissa vaatteissa kuljen jopa töissä. 

Olin monta vuotta niin, että en edes värjännyt hiuksiani. Noin vuosi sitten (?) löysin kasvivärit ja siitä lähtien olen sentään saanut harmaat piiloon. En ole juuri koskaan tehnyt kasvohoitoja jne. Ollut vaan. 

Nyt tilanne on muuttunut. Ensin huomasin, että rutiineihini saapui jalkahoidon tekeminen joka viikonloppu. Samoin kynsien lakkaus. Sitten kasvonaamiot, kuorintavoiteet, kulmien ja ripsien värjäys jne. 

Seuraavaksi huomasin ostavani uusia vaatteita. Minä, joka en juuri koskaan osta vaatteita ja jos ostan, niin kirpparilta. Naisellisia, kauniita, näyttäviä.

Sitten laitoin tekokynnet. Aloin käyttämään tekoripsiä. Meikkaamaan. Nyt mietin jopa hampaiden valkaisua (kärsin luonnostaan keltaisesta hammasluusta). 

Eihän noissa tavallaan mitään pahaa ole ja osittain tämä kaikki johtuu itseni hellimisestä ja hyvinvointini lisäämisestä. Mutta kyllä siellä on myös peikko takaraivossa. En millään tavalla halua loukata ketään muuta vastaavassa tilanteessa olevaa. Nämä on siis täysin mun omia ajatuksiani minua itseäni kohtaan. Tunnen olevani vähemmän nainen, tai en oikein nainen ollenkaan, kun en pysty saamaan lapsia. Olen puolinainen. Pelkään olevani vähemmän viehättävä myös Inton silmissä. Pelkään, että tämä päätyy vielä kohtaloksemme, vaikka Into miten vakuuttaa, ettei näin käy. 

Minussa on vika, ongelma. Olen huono. Koitan kompensoida sitä näyttämällä paremmalta. 

Huomenna on aika sairaalaan. Gynekologinen tutkimus. Kaiketi ei siis vielä lopullinen kuolinisku. Mutta lopun alkua kuitenkin. Viime perjantaina tälläydyin perusteellisesti ja pukeuduin kukkamekkoon. Todennäköisesti elämäni ensimmäiseen kukkamekkoon. Olin iltamissa ja join itseni ihan kunnolla humalaan. Ensimmäistä kertaa 3,5 vuoteen. Ensimmäistä kertaa myös Into näki mut humalassa. Ja seuraavana päivänä jäätävässä krapulassa. Ei katastrofia ja Into kesti mua hyvin. Mä kestin seuraavan päivän krapulan vähän vähemmän hyvin. Samalla hyvästelin absolutismin. Vaikka olenhan mä siitä tietoisesti lipsunut jo aiemmin. Juonut joskus lasillisen. Nyt aika monta. 

Tämmöistä kriiseilyä tekoripsien ja pakkelikerroksen alta.