Pari varoitusta edelleen (asiaa oleskeluluvasta)

 Nämä ei liity omaan liittooni ainakaan vielä, mutta ovat asioita, joihin on mielestäni hyvä varautua/olla tietoinen. 

Siis oleskeluluvasta. Ensinnäkin oleskelupa on vaikea saada ja prosessi on sekä monimutkainen, että pahimmassa tapauksessa todella pitkä prosessi. 

Meillähän oli todella ihanat tyypit migrissä ja kaikki meni paremmin ja nopeammin, kuin ikinä uskallettiin toimia. Ikävä kyllä näin ei ole joka paikassa. Migri ja poliisi ovat todella epäystävällisiä ja kyselevät asiattomia (eräältä pariskunnalta oltiin kysytty haluavatko he lapsia ja jos haluavat, mihin uskontoon lapset liittyvät ja kun vastaus oli islam, alkoivat kysymään, että miksi). Olen kuullut, että haastattelut (meillä oli yksi ja se oli todella asiallinen) ovat pikemminkin kuulusteluja ja niitä voi olla monia. Prosessissa voi mennä kuukausia, lähemmäs vuosikin. 

Tuo itsessään on luonnollisesti stressaavaa ja haastavaa, mutta vaikeinta on kaiketi se, että oleskeluluvan hakija ei saa prosessin aikana työskennellä. Hän ei ole myöskään sosiaaliturvan piirissä. Toisin sanoen rahaa ei tule mistään pennin pyöryläistä, vaan sinä puolisona olet elatusvelvollinen. Täysin uutena tietona minulle tuli (kun itse en saa asumistukea), että tämä täysin tuloton puoliso katsotaan Kelassa kuitenkin jakavan kustannukset kanssasi ja silloin asumistukea pienennetään. Osalta on myös vaadittu jälkikäteen liikoja asumistukia takaisin maksettavaksi. 

Tiedossa on siis piiiiiitkäää pennin venyttämistä kuukausien ajaksi. Ei ihme, että osa valitsee pimeät työt, tai laittomuudet pärjätäkseen. 

Sitten vielä pysyvästä oleskeluluvasta. Ajelin itse ihan hiljattain ajatuksissani ylinopeutta. Olin kertakaikkiaan ajatuksiini uppoutuneena (enkä käyttänyt puhelinta), enkä huomannut miten nopeusrajoitus yhtäkkiä tippui. Kamera räpsähti ja sakkoa odotellessa. Olen ajanut tuosta paikasta monta kertaa, mutta jostain syystä tällä kertaa en vaan huomannut tarkastaa nopeuttani. Olen pari kertaa aiemminkin saanut ylinopeussakot puhtaasti vahingossa. Näillä kerroilla olen luullut nopeusrajoituksen olevan korkeampi ja ollut suorastaan närkästynyt kameran räpsähtäessä. Kunnes sitten selvittelyn jälkeen huomannut olleeni väärässä. 

Kerran olen ajanut edellä ajavan auton perään. Aivan hiljakseltaan jonon lipuessa eteenpäin, itse sivulle vilkaisten ja samalla edessä oleva auto pysähtyi. Kerran väsynyt, yövuorosta tullut sairaanhoitaja ajoi kolmion takaa kylkeeni. Vahinkoja sattuu. 

Kun tuollainen vahinko sattuu ulkomaalaiselle, on hänen oleskelulupansa vaarassa. Ja pysyvää oleskelulupaa ei saa, jos kahden vuoden sisällä on tapahtunut yksi ainut rike. Tuskin sentään parkkisakosta, mutta muuten. Nyt ihan tuoreimpana tapaus, jossa risteysalueella oli korkea lumikasa ja näkyvyys siksi olematon. Kuski tuli tuolta lumikasan takaa, eikä nähnyt autoa. Syntyi kolari ja lumikasan takaa tuleva kuski oli se syyllinen. 

Tämä kuski oli vuosia Suomessa elänyt ulkomaalaistaustainen mies, joka oli hakemassa pysyvää oleskelulupaa. Tuli kielteinen päätös. Syynä rikos. Nyt vaimo ja heidän lapsensa pelkäävät saako tämä mies lainkaan oleskelulupaa. Todennäköisesti saa taas seuraavat neljä vuotta. Sen jälkeen voi sitten uudelleen hakea pysyvää oleskelulupaa. Tietty sillä edellytyksellä, että tuona aikana ei ole sattunut yhtä ainutta vahinkoa, tai huonoa tuuria. Ja tietysti ennen pysyvän oleskeluluvan saamista saa jännittää tuleeko sitä. Elämä on tavallaan väliaikaista, kun ei tiedä jatkosta. Ja koko ajan saa pelätä, ettei tee vahingossa mitään väärää. Sitä meinaan täällä meidän sääntö-Suomessa helposti tekee. Ne miljoonat säännöt ja pykälät, joita meillä täällä on… siinä on tekemistä meille suomalaisillekin. Puhumattakaan muualta tulleesta.

Ei oo helppoa…