Lyhyt ja ankea päivitys

 Olen pitänyt hiljaiseloa täällä ja nyt tilanteeni on niin jumissa, että ainakin yhden asian pitää selvitä ennen kuin saan itseni käyntiin taas. En vaan saa kirjoitettua, sillä päässäni käy sellainen pyörremyrsky, että en pysty tuottamaan järkevää tekstiä. 

Avaan asioita myöhemmin lisää, mutta siis mulla oli täällä viikolla magneettikuvaus selästä. Kesken kuvauksen tuli ilmoitus, että lääkärin määräyksestä pitää laittaa varjoaine. Se laitettiin ja kuvattiin lisää. Ensi viikon keskiviikkona on lääkärin konsultaatio, enkä pysty keskittymään mihinkään ennen sitä. Pelko syövästä jäytää sisintäni, vaikka miten yritän pysyä rauhallisena. 

Toinen mieltä pahasti myllertävä asia liittyy itse blogin aiheeseen, eli parisuhteeseemme. Ollaan käyty hyvin vaikeita keskusteluja viimeisen parin kuukauden aikana. Luulen, että suhteemme koki kuoleman mun kohdunpoiston myötä. Tätä toki pelkäsin, mutta halusin uskoa, että tästä selvitään. 

Nyt pitkällisen pohdinnan jälkeen Into ampui alas kaikki muut ideat ja ilmoitti haluavansa löytää Nigeriasta naisen, joka suostuu hedelmöityshoitoon. Hän ei ole kontaktissa naiseen, vaan hänellä on joku joka tällaista naista nyt etsii. Tämä tulee maksamaan tuhansia euroja ja en todellakaan tiedä mistä hän ne rahat repii. Varsinkin kun osti taas uuden kalliin auton ja hemmetin kalliin tietokoneen. 

Lähtee ens kuussa Nigeriaan. Kaikki on hyvin salaperäistä ja epämääräistä, enkä jotenkaan pysty uskomaan, että asiat oikeasti menee noin. Hänen mukaansa hedelmöitys hoidetaan, jos nainen on siihen mennessä löytynyt ja jos ei, hänen spermansa jäädytetään sairaalaan odottamaan naisen löytymistä. 

Tämä lapsi jäisi Inton äidin ja siskon hoiviin ja tulisi Suomeen sitten jossain vaiheessa, jos haluaa. Ja Into sitten matkustaisi vuosittain lasta lomiensa ajaksi katsomaan. 

Eli vaikka tämä suunnitelma oikeasti on totta (pelkään hirveästi, että todellisuudessa on hankkimassa toista vaimoa kotimaastaan, sillä valitettavan pullollaan on netti näitä kauhutarinoita), niin ensinnäkin tämä ”projekti” vaatii hirveästi rahaa jo saada aluilleen ja sen jälkeen tottakai kuukausittain. Into tulee kaipaamaan lastaan ihan hirveästi, me tulemme olemaan vieläkin enemmän erossa toisistamme ja jos lapsi lopulta tulee Suomeen, on se ennen kaikkea hänelle itselleen melkoinen shokki, mutta niin myös tottakai meille. 

Ihan hirveän valoisalta ei näytä. Tässä on nyt vielä paljon asioita, joita en nyt jaksa avata, mutta jotka kalvavat mieltäni ja epäilyksiäni onko selkäni takana tekeillä asioita. 

Kirjoitan lisää heti kun kykenen. Ennen sitä tarvitsen edes tiedon lääkäristä mitä kuvista löytyi ja miten asian kanssa edetään. Pitää lukea vanhatkin kirjoitukseni, että mitä olen asiasta kirjoittanut. 


Palaan asiaan. Loppukevennyksenä tämän päivän ilonaihe. Kummipojan rippijuhlat on kohta ja tuskailin, että pitää ostaa sinne joku mekko. No, se löytyi kirppikseltä tänään kympillä. En oikein ole kukkamekko-tyyppiä, mutta tästä tykkään. Ja mahtui hyvin päälle, kun stressin (ja töissä kuumuuden) aiheuttama ruokahaluttomuus on tiputtanut painoa. Ei kovin terveellistä tietty sekään, mutta kuten usein tulee todettua:”kyllä tää tästä ja päivä kerrallaan”. 


P.S tänään oli petivaatteiden vaihto, siksi sotku taustalla. 









Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Voi ei, voimia sulle! Mutta sen verran haluan antaa toivoa, että itsekin mietin, jos nyt alkaisin uuteen suhteeseen, en enää yli viisikymppisenä uskaltaisi lapsia hankkia, mutta voisin ihan hyvin adoptoida tai jos mies haluaisi sen biologisen lapsen (mikä on ihan ymmärrettävää), niin mun puolesta voisimme hankkia sijaissynnyttäjän. Ukrainassahan tuo on iso bisnes, samalla voi tukea Ukrainaa, mutta Nigeriasta varmasti löytyy edullisemmin. Maailmassa on niin paljon suloisia lapsia, jotka voisin adoptoida, mutta ymmärrän kyllä, että varsinkin afrikkalaiselle miehelle se "oma veri" tärkeää. Surullista kuitenkin, että joudut tämän käymään läpi ja näin raskasta polkua menemään!
    Toivon todella, ettei löydy mitään syöpää! Olen itse selvinnyt useammasta vakavasta sairaudesta. aivokasvain mukaanlukien. Toissavuonna kolkuttelin taivaan portteja toisen shokkisairauden takia, mutta nyt olen taas elävien kirjoissa. En tiedä, joskus tuntuu, että minut pakotetaan kulkemaan vaikeinta mahdollista polkua, jotta löytäisin itseni ja nousisin sellaiseen "soturin voimaan". Mä koen olevani vahvempi kuin koskaan, henkisesti.
    Toivottavasti et lopeta tätä blogia, on ollut mielenkiintoista lukea! Itse laitan blogin välillä tauolle, kun ei vaan aika ja energia riitä.

    VastaaPoista
  3. Tää on aivan ihanan aito blogi. Olen koukussa tämän seuraamiseen. Olet kokenut enemmän kuin moni koko elämänsä aikana, kiitos kun jaat meille elämääsi, tällaista aitoutta ja rehellisyyttä nykypäivänä tarvitaan <3 Mielettömästi kaikkea hyvää sulle ja tule pian kertomaan kuulumisia! Olet ihanan oloinen ihminen!

    VastaaPoista
  4. Samaa komppaan täällä edellisten kanssa. Sun blogia on superkiva lukea, kun avaat niin rehellisesti ja sensuroimatta omia fiiliksiä. Vaikutat oikein ihanalta ihmiseltä, vaimolta ja äidiltä ♥️ Tosi paljon voimia ja tsemppiä täältä terveyshuolien kanssa jaksamiseen sekä myös vaikeiden parisuhdekysymysten äärelle. Everything happens for a reason ♥️

    VastaaPoista
  5. Hei, sattumalta blogilistalta muutama päivä sitten klikkasin blogiisi ja olen nyt lueskellut postauksia sieltä täältä (ja aion jatkaa). Ihana blogi, aitoa elämää.
    Kaikkea hyvää, voimia ym. olet ajatuksissa<3 (en osaa tehdä sydäntä näppikselläni muuten)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit