Hei, minä taas täällä


 Onpa vaikea kirjoittaa ja siksi nämä tauot ovat olleet luvattoman pitkiä. 

Hyvät uutiset ensin: mulla ei ole syöpää. Alaselässäni on iso ja kapseloitunut lipooma, joka tullaan leikkaamaan. En tiedä milloin, olen jonossa. Lääkäri kysyi onko ok, että tulen peruutuspaikalle, jos sellainen tulee. Ja tämähän oli mulle erittäin ok. Nyt sitten vaan odotellaan. 

Sitten vielä erikseen haluan lämpimästi kiittää edellisen päivitykseni kommenteista. Oli niin ihania kommentteja, että pyörsin mieleni. Olin nimittäin tulossa lopettamaan tämän blogin, mutta noiden sydäntä lämmittävien kommenttien vuoksi päätin jatkaa kirjoittamista, joskin pystyn vielä toistaiseksi aika vähän asiaa avaamaan. Kaikella on aikansa ja paikkansa, joten kun aika on sopiva, kerron lisää. Kuitenkin tilanne on nyt niin vaikea Inton kanssa, että toivoa ei enää juurikaan ole meidän jatkaa yhdessä.

Olemme nyt tavallaan tauolla, mutta hyvin todennäköisesti tulen hakemaan hänestä eroa. Tämä on luonnollisesti sangen surullista, mutta toisaalta jollain tasolla yllättävän helpottavaa. Ehkä oleellisin tieto tässä vaiheessa on, että olemme ihan hyvissä väleissä ja hän kovasti toivoo, että meillä vielä yhteinen taival jatkuisi. Itse näen mahdollisuudet siihen olemattomaksi. 

Mutta vaikka meille käy miten käy, en silti halua kenenkään ajattelevan, että syy on hänen etnisyydesssään. Olen täällä avoimesti kertonut muutenkin asioistamme ja asioistani. Kerron siis ilman muuta miksi päädyin tähän ratkaisuun, mutta sen aika ei ole vielä. Lyhyesti sanottuna lapsiasia nousi seinäksi välillemme ja sitä seinää on kyllä vaikea murtaa. Ihmeitä toki tapahtuu, mutta tuskin tällä kertaa. 

Olemme sopineet, että tilannetta katsotaan syksymmällä, eli menee tovi ennen kuin kirjoitan tästä aiheesta enempää. Ja koska olemme tällaisessa välitilassa, on oma oloni sangen epätodellinen. En oikein osaa edes omassa päässäni vielä hahmottaa kaikkea. 

Mitään raastavia riitoja ei ole ja toimimme yhteistyössä. Keskusteluyhteys on edelleen minun ja Inton välillä ja olen myös keskustellut hänen perheensä kanssa. 

Pahoitteluni, että joudun näin ”’mystisesti” kirjoittamaan, mutta siihen on monta syytä. Nyt kuitenkin elän päivä kerrallaan ja selviydyn. Ennen kakkkea itseni vuoksi. 

On tämä elämä joskus niin ihmeellistä. Välillä niin kovin ihanaa ja välillä ihan jotain muuta. Ja  välillä molempia samaan aikaan. 

Iso kiitos kaikille, jotka olette blogiani lukeneet. En oikein tiedä mihin tätä nyt tässä tilanteessa lähtee asiasisällöltään suuntaamaan, mutta se selvinnee, vaikka en sitä niin kauheasti miettisikään. 

Niin kovasti toivoin, ettei tämän kaltaista blogipäivitystä tarvitsisi tehdä, mutta elämä tuppaa olemaan sellaista, että se haastaa ja koettelee. Joskus siihen ymmärtää syyn vasta paljon myöhemmin. 

Mutta elämä jatkaa kulkuaan ja yritän pysyä kyydissä. Kiitos vielä kerran kaikille kanssamatkustajille. Olette arvokkaita ❤️










Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit