Kaiken alku

 Hei juuri sinä, joka luet tätä kirjoitusta. Ihanaa, että olet täällä. Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi. Haluan kertoa miksi aloitin tämän blogin. Toisaalta sinulla on ehkä jo käsitys asiasta, jos olet päätynyt tänne Googlen kautta. 

Kerron niin lyhyesti ja ytimekkäästi kuin pystyn, ja minähän en pysty ikinä selittämään mitään lyhyesti, että miksi koen tämän blogin olemassaolon tarpeelliseksi. 

Pääaiheena on parisuhteeni. Kerron miten kaikki sai alkunsa ja missä mennään nyt. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni, mutta myös avatakseni stereotypioita, pelkoja, väärinkäsityksiä ja auttaakseni muita, jotka mahdollisesti ovat samassa tilanteessa kuin itse olin vajaa pari vuotta sitten. 

Nimittäin mieheni on tummaihoinen. Eikä suomalainen. Hän saisi ehkä tämän anteeksi, jos olisi vaikkapa Jenkeistä. Vaan ei, hän on Afrikasta. Eikä mistä tahansa Afrikan maasta, vaan maailman persereiäksikin tituuleratusta maasta nimeltä Nigeria. 

Ja kun huomasin olevani ”se taitaa olla menoa nyt”-tilanteessa, fiksuna tyttönä päätin googlettaa kokemuksia suomalaisten suhteista nigerialaisten kanssa. Niiden kauhutarinoiden jälkeen ei ollut kaukana etten olisi juossut kirkuen karkuun. Ihan tosissani mietin, että en ryhdy leikkiin ollenkaan. Nimittäin en löytänyt yhtä ainutta positiivista kokemusta netistä. Itse asiassa aloin uskomaan, että KAIKKI nigerialaiset ihmiset tosiaan ovat aivan hirveitä tyyppejä. 

En tiedä miksi en lopulta juossut karkuun ja miksi uskaltauduin leikkiin. Taisin kuunnella intuitiotani ja sydäntäni. Pirun epäluuloisena, mutta kuitenkin. Tänä päivänä olen kiitollinen, että uskaltauduin kaikesta huolimatta tämän kortin katsomaan ja vaikka tulevaisuudessa suhteemme kaatuisi, olen jo saanut niin paljon henkistä evästä, että jäisin joka tapauksessa plussan puolelle. 

Ja tämä on se syy miksi aloin kirjoittamaan. Jotta joku (ehkä juuri sinä), joka on vastaavassa tilanteessa, löytää edes yhden positiivisen kokemuksen suomalais-nigerialaisesta parisuhteesta ja uskaltautuu kokeilemaan. Nykyään tiedän, että niitä positiivisia kokemuksia ja onnellisia pareja on monia. Nykyään tiedän muutenkin niin paljon enemmän. Mutta niistä sitten myöhemmin lisää. 

Vielä yksi syy blogin kirjoittamiseen ja samalla blogin nimeen. Olin itsekseni miettinyt, että jotain kautta haluaisin kertoa parisuhteestamme ja auttaa samalla muita. En vain keksinyt miten. Muutama päivä näiden mietteideni jälkeen vietin iltaa ystäväni kanssa. Olimme keittiössä kokkaamassa ja viittasin valtavaan ruokabanaanivuoreen keittiössämme. Totesin ystävälleni, että mieheni on niin helppo pitää onnellisena. Hän tarvitsee vain rakkautta ja ruokabanaaneja.

Ystäväni alkoi nauraa ja mainitsi toteamukseni olevan erinomainen blogin nimi ja että mun pitäisi todellakin alkaa sellaista kirjoittamaan. Niin siinä sitten palaset loksahtelivat paikoilleen ja tässä sitä ollaan. 

Tervetuloa lukemaan ”Rakkautta ja ruokabanaaneja”- blogiani. Lupaan kirjoittaa rehellisesti ja kaunistelematta. Niin hyvästä, kuin vähemmän hyvästä. Elämästäni, kokemuksistani, taustoistani ja tottakai parisuhteestani. Tässä sitä ollaan matkalla itse kukin, joten suunnan näyttänee elämä. Hyppää siis kyytiin. Äläkä usko niitä netin kauhutarinoita. Kaikki nigerialaiset eivät ole anuksesta. Niinkuin ei ole minkään muunkaan maalaiset. Ihan oikeasti. 

Terkuin Terhi 

P.S ensi kerralla osaan ehkä laittaa jo jotain kuviakin. Nyt ei it-taidot antaneet myöden.