Stereotypioiden murtamista, osa 2 (Afrikan miehet ovat alkukantaisia)

  Stereotypia: Afrikan maista tulevat tummaihoiset miehet ovat alkukantaisia ja sivistymättömiä

Tämä käsitys on ihmisillä tiukassa. Itse en muinoin ymmärtänyt yhtään miksi suklaasuukkopakkauksesta nousi niin kova kohu ja harmittelin miksi tuollaisten jonninjoutavien seikkojen vuoksi huomio viedään ihan oikeasta rasismista, jota Suomi on pullollaan. Sitten keskustelin erään senegalilaisen aktivisti miehen kanssa, joka selitti miten mm. tuon laatikon kuva vahvistaa ihmisten stereotypioita afrikkalaisten alkukantaisuudesta. Lienee totta. 

Joka tapauksessa, hämmentävän moni luulee vieläkin, että Afrikka on yksi suuri kehitysmaa, jonka kansa asuu savimajoissa, kulkee lannevaatteissa ja valmistaa tulen äärellä metsästämänsä lihan ruoaksi. 

Totta on, että näinkin on (paitsi tietty se, että Afrikka olisi yksi suuri maa).  Sitten on se toinen puoli, joka on ihan yhtä totta. Into on Nigeriasta. En ole itse vielä päässyt maassa käymään, mutta ihmisiin olen tottakai tutustunut ja he ovat kaikki sydämellisyytensä lisäksi sivistyneitä, fiksuja ja monet myös erittäin kunnianhimoisia. 

Intolla on ylempi korkeakoulututkinto kaupalliselta alalta ja lisäksi laivateollisuuden johtamisen tutkinto. Hänellä on kolme veljeä, sekä yksi sisko. Kaikilla heillä on korkeakoulututkinnot. En muista varmaksi, eikä mies ole kotona, että voisin varmistaa, mutta kaksi veljistä työskentelee mielestäni koodareina ja yksi on käsittääkseni biologi. Sisko valmistui ihan hiljattain ja korkeakoulututkinto hänelläkin. Heidän läheinen serkkunsa on lakimies.

On totta, että esim. Nigeriassa moni elää köyhyydessä, mutta suurimpana syynä siihen lienee huonosti hoidettu hallinto, ei suinkaan alkukantaisuus. Lisäksi nämä tuntemani henkilöt asuvat moderneissa kodeissa, käyvät yökerhoissa, pukeutuvat fiksusti ja ajavat hyvillä autoilla. 

Itse en tunne yhtäkään savimajasta Eurooppaan lähtenyttä henkilöä. En tiedä onko jokaisella tuntemallani henkilöllä jokin koulutus, mutta monella on. Lisäksi osa on jatkanut opintojaan Suomessa, sekä ammattikorkeakoulussa, että yliopistossa. 

Enkä muuten tunne ainuttakaan afrikkalaista, joka ei olisi sosiaalisesti lahjakas. Keskustelua syntyy hyvässä hengessä ihan mistä tahansa. He ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Lisäksi ihailtavan yhteisöllisiä. Eivät varmasti kaikki ole, mutta joka ainoa minun tuntemani on. 

Kerran on minun kunniakseni järjestetty ex tempore juhlat kamerunialaisten toimesta. Tunsin porukasta kaksi, mutta kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja lämminhenkisiä, niin miehet kuin naiset. Oli ruokaa, juomaa, musiikkia ja hyvää seuraa. Hauska ilta. Eikä yhtäkään haitannut se tosiasia, että olin ainoa valkoihoinen niissä bileissä. 

Olen myös ollut nigerialaisessa kirkossa. Sielläkin ottivat avosylin vastaan ja toimituksen jälkeen naiset pyysivät minut syömään ruokaa samaan pöytään heidän kanssaan. En tuntenut heistä yhtäkään, mutta se ei kyllä ollenkaan haitannut. Juttu luisti ja tunnelma ei ollut ollenkaan vaivautunut. 

En pysty kertomaan yhtäkään esimerkkiä sivistymättömyydestä. Toki ns. länsimaalainen yleissivistys ei välttämättä ole samaa tasoa meidän länsimaalaisten kanssa. Toisaalta ei ole meilläkään afrikkalainen sivistys/tuntemus samalla tasolla heidän kanssaan. 

Alkukantaisuudesta sellaisena kuin minä sanan käsitän, ei liioin ole esimerkkejä, mutta mielenkiintoista ja mieltä avartavaa on heidän taikauskoisuutensa, sekä vahva usko luontaishoitohin. Siinä missä meillä popsitaan Buranaa, on heillä luonnonmukaisia hoitokeinoja jokaiseen vaivaan omansa. 

Mutta taikausko ja luonnonmukaiset hoidot on sen verran suuri ja mielenkiintoinen kokonaisuus, että taidan avata sitä joku toinen kerta. 

Mieheni on kovin kiinnostunut maantiedosta ja historiasta. Niinpä meillä riitti ihmeteltävää myös Jeturkastin muinaisrannalla, Teijon kansallispuistossa.