Taustaa, osa 2

 Mätsäämisen jälkeen alkoikin tosi pian melkoinen puhelinrumba. Numeroita vaihdettiin hyvinkin aikaisin ja viestit sinkoilivat hurjaa tahtia. Samoin videopuheluita tuli puhuttua päivittäin ja yleensä useammankin kerran päivässä. 

Ihan alusta saakka oli selvää, että se taitaa olla menoa nyt. Parin viikon päästä tapasimme ensimmäisen kerran. Mies tuli suoraan luokseni viikonloppua viettämään. 

Kieltämättä vähän jännitti, että mitä jos meillä ei kemiat toimikaan livenä ja sitten täytyy kestää kaveria omassa kodissaan koko pitkän viikonlopun. Pelko oli kuitenkin turha, sillä jo bussiasemalta häntä hakiessani halasimme pitkään ja tuntui niin luonnolliselta olla hänen kanssaan. Ihan kuin olisimme tunteneet aina. 

Viikonloppu oli kaikin puolin kiva, vaikka ei mitään ihmeellistä tehtykään. Ei ollut ohjelmaa, oli vain me kaksi, mutta se riitti sangen hyvin. 

Omasta mielestäni se oli jo saman sunnuntain iltana, tai sitten seuraavana päivänä, kun ilmoitin, että aion keskittyä vain häneen. Koskaan ei erikseen sovittu, että seurustellaan, mutta myöhemmin kyllä käytiin keskustelu, että milloin ollaan alettu seurustelemaan. Miehen mielestä jo silloin kun mätsättiin, mutta omasta mielestäni silloin kun tavattiin ensimmäisen kerran. Mies ehti laittamaan facebookkiin päivämääräksi tuon mätsipäivän, mutta vuosipäivää juhlistetaan paria viikkoa myöhemmin :D. 

Jo ensimmäisenä viikonloppunamme napsin meistä muutaman yhteiskuvan. Tästä kuvasta näkee mielestäni hyvin miten mutkatonta meillä oli alusta saakka. Molemmat kotivaatteissa rennosti sohvalla loikoillen hymyilemässä ja minä jo ihan luonnollisena itsenäni ilman ehostusta. 

Näin siis kaikki alkoi viime vuoden helmikuun alussa. Yhtäkkiä olinkin parisuhteessa, enkä ihan perinteisessä, vaan etäsuhteessa Helsingissä asuvan nigerialaisen miehen kanssa. Itse pienellä paikkakunnalla asuen, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa tummaihoinen ihminen on nähtävyys. Vähän hirvitti, mutta päätin kuunnella sydäntäni ja intuitiotani ja antaa mennä.