Taas viikonlopusta

Meillä on ollut arki sen verran hektistä, että päästään tekemään yhdessä lähinnä viikonloppuisin. Into tulee (määräaikaisesta osa-aika) töistä aamupäivällä ja läpystä vaihdetaan autokuskia, eli mä hyppään vuorostani autoon ja viiletän töihini. Ja kun illalla kotiudun, niin Into lähtee salille. 

Viime viikolla oli mun synttärit ja sitä juhlistettiin lähtemällä lauantaina laivalle. Ensimmäinen yhteinen risteilymme. Mukana matkassa kuopukseni ja hänen kaverinsa. 

Laivalla oli leppoisaa, sillä väkeä ei ollut kuin murto-osa ”vanhoista hyvistä ajoista”. Mentiin iltalaivalla ja aloitettiin poikien toiveesta menemällä taxfreehen ostoksille. Sieltä trubaduuria kuuntelemaan (kävi oikein surku, sillä hän oli oikeasti tosi hyvä ja paikalla oli alle kymmenen henkeä häntä kuuntelemassa) ja sen jälkeen siirryttiin yökerhon puolelle kuuntelemaan livebändiä. Oli muuten eka livekeikka sitten koronan alkamisen, joten nautin aivan suunnattomasti. 

Pojat komensin hyttiin puolen yön maissa ja me mentiin tuntia myöhemmin. Yö oli levoton, sillä joukko nuorisoa piti bileitään hyttikäytävällä ihan meidän vieressä ja hiljenivät vasta neljän maissa. Ennen sitä en saanut nukuttua. 

Aamulla oltiin vähän ysin jälkeen aamiaiselle menossa, kun huomattiin, että paikka oli kymppiin asti auki..Suomen aikaa. Eli myöhästyttiin ja jouduttiin menemään kalliimmalle skumppa-aamiaiselle. Rapiat 60€ meidän kööriltä oli aivan karmea hinta siitä aamiaisesta. Valikoima oli melko suppea ja monet tarpeista jo loppu. Saimme kuitenkin kaikki vatsamme täyteen. 

Ruokalevon jälkeen käytiin pelihallissa pelaamassa, sieltä trubaduuria kuuntelemaan, jonka jälkeen tietovisailuun, sieltä lasten konserttiin, bingoon ja lopulta livebändiä uudelleen kuuntelemaan. Ei ehtinyt tulla tylsää ja vietettiin aikaa sekä kaksin miehen kanssa, että enimmäkseen yhdessä poikien kanssa. Kaikilla oli kivaa. 

Vähän jännitin taas etukäteen, että millaista lienee ihmisten käytös, kun tunnetusti laivalla ovat vieläpä humalassa. Turhaan kuitenkin jännitin. Toki meitä katseltiin, mutta kukaan ei sanonut mitään, huudellut tai edes katsonut ilkeästi. 

Laivalla oli myös toinen sekapari, mutta päinvastainen. Valkoihoinen mies valkoihoisen poikansa, sekä tummaihoisen naisensa kanssa. Lisäksi yökerhosta bongattiin kolme tummaihoista naista viettämässä iltaa keskenään. 

Laivasta ulos tullessamme terminaalissa oli rajatarkastajat. Seurasimme tilannetta, sillä olimme jonon peräpäässä. Ketään ei pysäytetty siitä ihmisjoukosta, jonka me näimme. Into kuitenkin pysäytettiin. Kysyttiin mistä hän on tulossa ja mitä tekemässä. Into vastasi, että risteilyltä on tulossa ja vielä rajavartiolaitoksen kaveri varmisteli, että onko Into tosiaan ollut vain risteilemässä, johon Into vastasi kyllä. Me poikien kanssa jäimme heti Inton taakse odottamaan, joten oli selvää, että olemme samaa ryhmää. Todennäköisesti siksi nämä vastaukset riittivät ja saimme jatkaa matkaa. 

Tämän tilanteen Into koki loukkaavana ja nolostuttavana. Ymmärrän kyllä häntä, sillä hän oli todellakin ainoa, joka ainakin meidän näkemämme mukaan pysäytettiin. Toki ymmärrän myös rajavartiolaitoksen miestä, sillä Intohan oli ainoa selvästi ”ei-suomalaisen näköinen” ryhmästä. Olisi mielenkiintoista tietää pysäytettiinkö se näkemämme pariskunnan tummaihoinen nainen, tai ylipäätään ketään muuta. 

Kotimatkalla kävimme vielä moikkaamassa esikoistani ja hänen tyttöystäväänsä. Poika on tällä hetkellä armeijassa ja joutui ensin edellisellä lomallaan karanteeniin, heti seuraavana päivänä lomille päästyään. Kun poika vihdoin pääsi karanteenista takaisin armeijaan, joutui hän taas seuraavana päivänä karanteeniin,  ja siellä ollessaan sairastui itse koronaan. Oli ihana nähdä häntä ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen ja todistaa hänen olevan täysin kunnossa. Sovittiin, että tulevat meille syömään ensi viikolla. Sitä odotellessa ❤️.