Voihan auto

Kuva on otettu matkaltamme korona-rokotusta hakemaan ja silloinkin Into oli ratissa. 

Melkoinen show alkoi meidän taloudessa muistaakseni huhtikuussa. Ainakin toistaiseksi asumme niin, että kaksi autoa on melkeinpä välttämättömyys, mutta voi pojat miten vaikeaa on ollut saada tämä kuvio toimimaan. 

Ensin hommattiin auto. Into etsi sopivia vaihtoehtoja lähes yötäpäivää netistä ja minä sitten tulkkailin puheluja ja lisäkysymyksiä. Muutamia autoja käytiin katsomassa yhdessä kaverini kanssa, joka on automekaanikko. 

Lopulta löytyi auto, joka oli merkiltään, hinnaltaan ja kunnoltaan sopiva. Niinpä tinkaamisen jälkeen tehtiin kaupat ja talouteemme saapui Volkswagen Polo. Näppärän pieni ja vähän bensaa syövä. Tiedettiin, että jarrupalat pitää uusia, samoin akku. 

Kaverini otti auton hoiviinsa ja seuraavaksi piti järkkäillä Intolle ajokortti. Sitä varten hän ensin matkusti kotimaahansa Nigeriaan ajokorttinsa uusimaan. Sinne tarvittiin yhtä ja toista lippulappua ja järjestelyjä, mutta lopulta hänellä oli voimassaoleva ajokortti ja samalla hän pääsi tapaamaan perhettään monen vuoden erossaolon jälkeen. Ihana juttu. 

Kävi ilmi, että autossahan olikin sitten vaikka mitä ongelmia. Ensinnäkin jarrut piti uusia ihan kokonaan. Ei siis pelkästään jarrupalat, vaan myös levyt ja satulat. Edestä ja takaa. Auto meinasi keittää koko ajan ja sitä varten piti tehdä parikin fiksausta. Auton lukot oli niin jumissa, että eivät toimineet lainkaan. Lopulta kaverini hankki uudet lukkopesät ja asensi ne vanhojen tilalle. Nyt toinen avain on virtalukkoon ja toinen ulko-oveen. Jotkut viikset piti myös vaihtaa autosta ja oli vaikka mitä muutakin, mutta kun en enää muista. 

Kaiken korjaamisen ja säätämisen jälkeen meillä oli auto, joka oli myös katsastettu ja Intolla nigerialainen ajokortti. Se piti sitten käydä trafin kautta vaihtamassa suomalaiseen. Hän tosin sai vain väliaikaisen (lappusen), sillä nigerialainen ajokortti oli jostain väärästä paikasta…tai mikä olikaan syy. Nyt kuitenkin jännätään saako Into kortin, vai pitääkö vielä selvitellä jotain. 

Lopulta oltiin siinä pisteessä, että Into pääsi ajamaan autoa. Minä lupasin opettaa suomalaisia liikennesääntöjä, sillä hän ei luonnollisesti niitä tunne ja myös autolla ajamisesta on vuosia aikaa. Ensin harjoiteltiin netissä ja sitten let’s menox! Paitsi, että juuri ennen auton starttaamista Into totesi minulle, ettei ole koskaan ajanut manuaalivaihteisella autolla. 

Siitä sitten lähdettiin kengurubensaa autossa ajamaan Tokmannin parkkiksella. Kohtuu hyvin hän sai ideasta kiinni, joten ehdotin liikenteeseen menoa. Hän ajoi suoraan tielle väistämättä tieltä Tokmannille tulevaa autoa. Minä siihen sydän kurkussa kysymään, että mitä ihmettä meinasi ja hän vastasi, että kyllä se auto hänet näki. Vasta silloin ymmärsin millainen urakka mulla olisikaan tiedossa :D. 

Aika pian ymmärsin, että on aivan liian haastavaa yhdistää liikenteen ymmärtäminen ja manuaalivaihteisella autolla ajaminen. Itselläni on iso automaattivaihteinen Volvo, joten ehdotin, että Into ajaa sillä ja opetellaan ensin sitä liikennettä ja siellä kulkemista. 

Niin tehtiin ja hommat alkoi sujumaan. Alussa mulla oli sydän kurkussa melkein koko ajan ja sykkeet taivaissa, mutta Into kehittyi koko ajan ja lopulta uskalsin aika rentona olla hänen kyydissään. 

Yhtenä päivänä ajettiin työpaikalleni, jossa mulla on todella hankalassa paikassa parkkipaikka. Sellainen pieni parkkihalli, josta ei pääse pois kuin pakittamalla ja todella, siis todella vaikeasti. Kukaan muu ei tuota parkkipaikkaa edes huoli, mutta itse osaan yllättävän hyvin sieltä pois ajella. Kysyin Intolta, että haluaako hän ajaa hallista pois ja hän halusi. 

Erittäin pitkän ajan jälkeen hän tuli ulos hallista silmät lautasen kokoisina. Varovaisesti totesi minulle, joka odotin häntä hallin ulkopuolella, että ”Honey I crashed a little”. Auton jokaisella sivulla oli kuoppaa tai naarmua. Hurjassa kunnossa auto, mutta onneksi se on vanha auto muutenkin. Ja itseäni saan syyttää, kun laitoin hänet noin vaikeaan paikkaan. 

Inton auto taas on ollut tosiaan aika ajoin korjattavana. Aina kun jokin juttu saadaan kuntoon, ilmaantuu toinen ja sitä sitten kaverini taas korjailee. Tällä hetkellä siinä on taas jotain ja olemme jälleen mun (kolhitun) auton varassa. 

Seuraavaksi täytynee myydä Inton auto ja hankkia joku toinen, automaattivaihteinen tilalle. Ja saada se pysyvä ajokortti väliaikaisen tilalle. Seikkailu siis jatkuu, mutta ollaan jo voiton puolella haasteissa ja tähän mennessä on vaan palanut hurjasti rahaa, sekä peltiä rytissyt. Nykyään Into tuntee jo liikennesäännöt ja hänen ajamisensa on varmaa ja hallittua. Hän on aina kuskina, joten ajettuja kilometrejä on ehtinyt kertymään jo runsaasti. Ei siis hätää :D.