Yön tunteina

 En saa nukuttua, joten tässähän sitä on tuhannen taalan paikka ynnätä elokuu. Tiesin, että siitä tulee huikea ja tapahtumarikas, mutta ihan tähän en osannut varautua sitten kuitenkaan. 

Elokuu alkoi isojen tunteiden äärellä. Edellisenä päivänä, sunnuntaina, mä olin palannut saariston rengasreitiltä ystäväni kanssa. Tuo on ollut unelmani vuosia ja nyt se toteutui. 

Into taas lähti yhteiselomme ensimmäisen kerran poikien kanssa juhlimaan. Eikä minne tahansa, vaan laivalle. 

Tein yhden ison ahaa- elämyksen Inton kanssa. En saa häntä muuttumaan, eikä mun kuulukaan saada. Niinpä mun on hyväksyttävä se tosiasia, että hän tulee aina tekemään töitä ja paljon. Mun pitää sitten taas keskittyä enemmän omaan elämääni. 

Lähdettiin poikieni kanssa Tampereelle. Saimme yöpyä ystäväni upeassa kodissa. Kokattiin yhdessä ruokaa ja seuraavana päivänä mentiin Särkänniemeen. Ajoin elämäni ensimmäistä kertaa sähköskootterilla. 

Luulin elokuussa airbnb:n hiljenevän, mutta mitä vielä. Vieraita oli jatkuvalla syötöllä ja vaikka se oli antoisaa, oli se myös työlästä. Etenkin kun töissä oli koko elokuun todella kiire. Ja sellaisia juttuja, joista en voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi puhua. Mutta sellaisia kuitenkin, että meni uniin ja aiheutti myös unettomuutta, kuten nyt. 

Huomasin kuntoni romahtaneen ja olevani pohjattoman väsynyt. Jaksoin hädin tuskin nousta muutaman rappusen, sydämestä otti ja hengitysvaikeuksia oli. Menin vihdoin mittauttamaan rauta- arvot. Lähetteen olin saanut melko pian keskenmenojen jälkeen, mutta en ollut saanut aikaiseksi mennä.

Sekä hemoglobiini, että ferritiini oli alle viitearvojen. Jälkimmäinen todella alhaalla. Lisöksi punasolujen määrä alle viitearvojen. Alkoi raudan syöminen. 

Käytiin poikien serkun rippijuhlissa. Ihanat juhlat, ihania ihmisiä ja hieno fiilis. Juhlista jäi kaikin puolin hyvä mieli. 

Nuoremman koulu alkoi. Inton koulu alkoi. Lisäksi hän alkoi tekemään enemmän töitä Foodoralla. Meidän liitto vaihtui lauantaisuhteeksi. 

Esikoisen ja tyttöystävänsä ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat juhlittiin. Juhlat oli hyvin pitkälti mun kontollani, vaikkakin mm. ex-anoppi auttoi leipomuksissa. Juhlat sujui hyvin, mutta mulla oli samanaikaisesti suorastaan sairaalloisen runsaat kuukautiset. Loputkin ferritiinit meni niiden myötä. Pystyin hädin tuskin liikkumaan juhlien jälkeen. 

Väsymys on ollut jotain uskomatonta. Välillä en meinaa jaksaa aloittaa päivää ollenkaan. Muutaman kerran olen itkenyt autossa, etten jaksa liikkua. 

Tapasin pitkästä aikaa ystäviäni. Yhden kanssa kävin zumbassa, toisen ja kolmannen kanssa kävelylenkillä. Näin toki ystävääni myös Tampereella ja toista läheistä ystävää poikani ylioppilasjuhlissa. Hän on pojan kummi ja oli ihana saada hänet mukaan juhlaan. 

Yhden rakkaan ystäväni läksiäisiä juhlittiin. Hän se lähtee melkoiselle seikkailulle retkeilyautonsa kanssa. Hänen isoäitinsä oli ihan rakastunut Intoon. Samalla kertaa Inton auton rengas puhkesi pahemman kerran. Voin kuulkaa kertoa, että oli melkoinen säätäminen saada auto kotiin. Ja sitten nyppiä nastat hänen talvirenkaistaan, jotta saatiin niistä uudet kesärenkaat tilalle. 

Yksi ystävänäni kutsui meidät mökille. Oltiin siellä viime viikonloppuna, eli Muinaistulien yönä. Meitä oli kolme pariskuntaa ja neljä koiraa. Melkoista menoa. Ja aivan ihanaa. Siellä koin myös jotain ainutlaatuista. Oltiin ystäväni kanssa uimassa järvessä, kun yhtäkkiä edessämme alkoi ilotulitus. Se oli mieletöntä. 

Yhdeltä ystävältä käytiin lainaamassa peräkärryä. Hän (mies) ja Into kantoivat ensin heidän ison ja painavan sohvan asuntoonsa. Sitten lähdettiin hakemaan ostamaani vanhaa pöytää peräkärryn kanssa. Pöytä on ihana ja nyt meillä vihdoin on tarvittaessa isompi pöytä, johon mahtuu enemmän ruokailijoita. 

Yhtenä iltana käytiin katsomassa salsa- tapahtumaa. Siellä tavattiin eräs ystäväpariskunta, jossa on suomalainen vaimo ja kuubalainen mies. Sovittiin, että pidetään heidän kanssaan iltamat syyskuussa. Suomalaista, nigerialaista ja kuubalaista ruokaa, musiikkia ja yhdessäoloa. 

Töissä on ollut melkoisia tunteiden vuoristoratoja. On ollut sekä huippuja, että pohjia. Onnistumisia ja karmeita epäonnistumisia. Ja eräs tapaus, josta en todennäköisesti pääse koskaan yli.  

Käytiin työporukalla myös syömässä uudessa ravintolassa. Kiva paikka, hyvä ruoka. 

Niin ja mulla oli synttärit. Täytin 45v. Käytiin leffassa Inton ja nuoremman kanssa. Sen jälkeen ravintolassa syömässä. Sinne liittyi myös vanhempi poikani. Sain häneltä ruusuja. Se oli jumalattoman hellyyttävää. 

Joka viikonloppu oli jotain ja viikollakin riitti menoa ja meininkiä. Ikinä ei ole elokuu mennyt yhtä nopeasti. 

Nyt vaikuttaa, että syyskuukin tulee olemaan jossain määrin vauhdikas. Ei sentään tällainen. On aika rauhoittua, nostaa ferritiiniä ja säästää sähköä. Hiihtää villasukissa ja polttaa kynttilöitä. Tavata ystäviä. Päästä yli työjutuista ja jatkaa kohti seuraavia seikkailuja. 

Rakastaa. Koko sydämestään rakastaa ❤️