Muutama toisiinsa mitenkään liittymätön juttu

Koska näihin hommeleihin ei saa mitenkään liitettyä aasinsiltoja, niin kerronpa vaan, että yhdessä viikossa voi sattua ja tapahtua kaikenmoista. 

Voi kokea ihan mielettömän keikan ja ajaa sen jälkeen sähköpotkulautaa (elämänsä toista kertaa) suunnistaen samalla kännykän navigaattorilla kohti jotain hostellia, jonka on hätäpäissään ennen keikan alkua itselleen varannut. Siksi, että keikka alkoikin oletettua myöhemmin ja bussi olisi lähtenyt takaisin liian aikaisin. 

Hostelli löytyi ja jumalattoman kylmästä sateesta kohmeiset raajani sulivat siedettäväksi lämpöisessä suihkussa, jonka jälkeen kömmin kolmen kerrossängyn huoneeseen, jossa oli viisi naista jo ennestään. Yksi yläpeti oli vielä vapaana. Sinne kiipesin nakuna nukkumaan toivoen, että vaatteet olisi edes vähän kuivuneet aamuksi. Elämäni ensimmäinen hostelliyö korkattu. 

Mies voi ensin kolaroida (ilman henkilövahinkoja, mutta helvetin kalliit korjaukset molempiin autoihin) sen upouuden auton ja autossa voi olla myös joku häikkä, joka syö öljyä. 

Kuopus voi sairastua enterorokkoon ja olla todella kipeä koko viikon. Minä käyttää pullollisen suihkutettavaa desinfiointiainetta, paljon käsidesiä ja saippuaa, sekä passata kuopusta niin, että viikon jälkeen väsyttää ja rajusti. Voi myös pelätä koko viikon, että tauti tarttuu, tai on jo tarttunut ja sitten tartuttaa muita, mutta lopulta vain kuopus sairastaa. 

Voi käydä kävelylenkillä ystävänsä kanssa ja todeta pystyneensä kävelemään 8 km ilman, että on henkihieverissä. Villisti veikkaan, että rautatasot on nousussa. 

Voi siivota kaappeja, laatikoita, varastoja ja roudata kassikaupalla rojua roskiin ja kierrätykseen. 

Voi käydä läpi valtavan läjän valokuvia, uppoutua muistoihin ja sitten karsia älytttömän määrän kuviakin hävitettäväksi. 

Voi ottaa miehensä kanssa yhteen, kun käy ilmi, että hänen perheensä täytyy toteuttaa kotimaassaan rituaali miehen 15 vuotta sitten kuolleen isän kunniaksi. Koska silloin 15 vuotta sitten isää ei haudattu asiaankuuluvin menoin ja nyt selvännäkijä on sitä mieltä, että perheemme ja mieheni perheen epäonni johtuu siitä. Ei mahdu länsimaisen ihmisen jakeluun, sillä rituaali ei ole ihan halpa toteuttaa, mutta samalla loukkaan mieheni kulttuuria verisesti. Sovimme asian ja rituaali toteutetaan. Jospa sillä saisi ehjän auton ja miehen ajamaan autollaan varovaisemmin. 

Ja sitten voi vielä tehdä niitä perusjuttuja, kuten töitä ja asioiden hoitamista jne. 

Tehdä kotitekoista pizzaa samalla kun mies tekee omaa ruokaansa (söi kyllä pitsaakin, mutta minä en osaa kokata hänen ruokaansa), leipoa leipää, tehdä pannaria, tehdä notski pallogrilliin ja käristää siellä makkaraa, tyhjentää toisen pakastimen, kokeilla tehdä kotitekoista jogurttia ja aloittaa taas käsitöiden tekemisen. 

Semmoista kaikkea mahtui viime viikkoon. Tällä viikolla jatkuu tavaroiden raivaaminen ja torstaina meillä on täällä seuraava näyttö. Hurjan jännittävää.