Sekametelisoppa

 Taas kaikkea sikinsokin ilman punaista lankaa, mutta sellainen on allekirjoittanutkin, joten näillä mennään. 

Tänään oli ihana päivä. No juu, hiukan kirpaisi käydä puntarilla ja huomata, että rouva se on kerryttänyt lahjakkaasti taas elopainoa lisää. Mutta koska päätin olla murehtimatta painoani, tai ylipäätään kokoani, niin ratkaisin ongelman sijoittamalla puntarin toiseen kohtaa asuntoa ja avot: painoa oli paljon vähemmän! Tosin hieman kirpaisi, kun Into bongasi puntarin ja testasi oman painonsa. Vaaka näytti 77 kiloa ja todellisuudessa kaveri painaa pitkälti yli 100 kiloa (pelkkää lihasta). 

Sain tehtyä tänään työni kotoa käsin. Ja ”lounastauolla” lähdin kävelemään auringonpaisteeseen. Merta ja metsää ihastelemaan. Metsässä muistin yksinäisyyteni, kun asuimme muutaman vuoden yhdellä pienellä paikkakunnalla. Kun kukaan ei halunnut olla kanssani ja joidenkin lapsien vanhemmmatkin kielsivät leikkimästä kanssani. Heidi- niminen nukkeni oli ystäväni ja vietin lukuisia päiviä hänen kanssaan metsissä ja kallioilla. Tänään ymmärsin, että sieltä kenties kumpuaa yhteyteni ja rakkauteni luontoon. Hymyilin yksin metsän keskellä ja tunsin rauhaa. Ehkä näillä ajatuksilla voisin työstää lisää tuon vaikean ajanjakson aiheuttamia traumoja. Olen hyvällä tiellä. 

Leivoin perheelle sämpylöitä ja kokkasin ruokaa. Sain kämpän puunattua, tiskipesukoneen putsattua ja pyykit pestyä. 

Tapasin terapeuttini ja jaoin hänen kanssaan kotitehtäväni. Se on niiiiiiiiiin ihana, että kirjoitan siitä myöhemmin tännekin. En muista mistä ja milloin olisi tullut yhtä hyvä mieli ja olisin ollut yhtä otettu. 

Terapian jälkeen tapasin kaverini ja mentiin yhdessä tanssitunnille. Pulssi oli taivaissa ja hikoilutti hulluna. Mutta voi että miten olikin kivaa. 

Kotimatkalla pikapuhelu parhaan ystäväni kanssa, jonka luokse olen menossa huomenna yökylään. Mennään bändikeikalle. Ihanaa sekin. Menen bussilla. Jostain syystä nautin suunnattomasti bussilla matkustamisesta. 

Inton kanssa halailtiin, pussailtiin ja höpöteltiin. Kerroin miten hän on mun elämäni valo ja miten hän saa aina mut hyvälle tuulelle. No, ei ihan aina, mutta melkein. 

Kuopuksen kanssa ehdin pikaisesti vaihtamaan muutaman sanan. Ja hän oli onnessaan, kun olin tehnyt lempiruokaansa. Niin ja pikkuveljeni soitti heti aamulla. Hänen kanssaan vaihdettiin kuulumiset myös. 

Töissäkin tapahtui kivoja juttuja. 

Nyt köllöttelen väsyneenä, mutta onnellisena nukkuvan mieheni vieressä. Tiedän, että jossain vaiheessa kaikki on taas paskaa, paitsi kusi. Mutta just nyt on pelkkää aurinkoa ja perhosia. Aion nauttia häpeilemättä joka ainoasta hetkestä. Koska olen jumaliste sen ansainnut.