Varsinainen maanantai

 Jep. Olen kivuissa, heikko ja päätäni särkee. Flunssaa pukkaa bonuksena. Lopetin syömästä keltarauhashormonia, kun ei siitäkään ollut mitään hyötyä. Tai no, oli siitä se, että vuodin vähemmän. Nyt vuodan ihan helvetisti. 14.päivää odotellessa…

Olen siis kotona. En todellakaan kykene töihin tänään. Onneksi tietokoneella saa tehtyä tärkeimmät ja akuutit. Muuten makaan sohvan pohjalla ja säälin itseäni. Hyvää nimipäivää mulle sitten vaan 😅

Viikonloppu oli kuitenkin kerrassaan ihana. Lähdin perjantaina ystäväni luokse Tampereelle ja mentiin läheiseen rokkibaariin kuuntelemaan ensin yhden bändin levynjulkaisukeikka ja sitten toisen bändin coveribiisejä. Ihan huippua! 

Rokkibaarit on kyllä hyvän musiikkinsa lisäksi muutenkin ihan parhaita. Tuollakin (Hönö- niminen baari, jos kiinnostaa) oli niin kaikenmoista sakkia, että tunsi olonsa kotoisaksi ihan väkisin. Oli nuorta ja vanhaa, pientä ja isoa, hippiä ja punkkaria, juppia ja goottia. Niin kirjava kattaus eri sorttisia ihmisiä, että kukaan ei katsellut toisia arvostelevasti, eikä itseään tarvinnut hävetä. 

Positiivinen yllätys oli myös itse bändi: Egokills. Raskasta rockin räimettä 90-luvun grunge twistillä. En tiedä onko ollut puhetta, mutta mä olen siis lähes täysin rokkimimmi. Pieniä sivuharppauksia muuhun genreen fiiliksen mukaan, mutta lempigenret lienee alternative rock ja grunge. 

Lauantaina käytiin ystäväni kanssa Pyynikillä kävelylenkillä ja jessus mitkä maisemat! Ja toki noin viiden kilsan kiipeily otti myös kunnon päälle. Varsinkin, kun sitä kuntoa ei ole. Ja aina, kuten nytkin, tulee takapakkia, kun kroppani päättää, että vereni on turha kapistus ja siitä voi hyvin heittää puolet pellolle. Tai no, housuille. 

Nytkin olen siis tosi kiltisti käynyt varovaisilla kävelylenkeillä, tehnyt kotijumppaa ja joogannut ja torstaina kävin superpitkästä aikaa tanssimassakin. Vaan tämän ”hillolöylyn” jälkeen menee taas tovi jos toinenkin, että pysyy ylipäätään tolpillaan. 

Voi elämä miten mä vihaan kohtuani. Se on kyllä maailmankaikkeuden vittumaisin kapistus. En välttämättä koskaan pysty kertomaan mitä kaikkea se on mulle tehnyt, mutta vannon etten märise turhasta. Ainoa syy miksi en polta sitä roviolla ja sylje tuhkien päälle on kaksi ihanaa poikaani, jotka se on mulle antanut. Nekin mahdollisimman paljon mulle vittuillen ja vaikeasti, mutta silti. 

Uh, anteeksi. Saattanen olla hieman hormonihuuruissa ja lopen kyllästynyt tilanteeseeni. 

Takaisin siis mukaviin aiheisiin: mä tykkään kulkea bussilla. Ainakin silloin, jos edellä istuva ei makaa tuolinsa kanssa päälläni. Mulla on pirun pitkät (=liian pitkät) jalat ja niiden sovittelu jonnekin koloon on muutenkin haastavaa. Mutta siis nyt kuuntelin bussissa mennen tullen mukavaa äänikirjaa, imeskelin minttusuklaakarkkeja ja nautiskelin. 

Kotiin tullessani Into torkkui (nukkui umpisikeästi) sohvalla ja kömmin hänen kainaloonsa. Hetken päästä lähdettiin pitsalle yhdessä Inton ja kuopuksen kanssa. Illalla katsottiin pari leffaa ja juteltiin ryhmävideopuhelua Inton perheenjäsenien kanssa. Huikea keksintö tuo tuollainen. Toki nettiyhteydet on monissa paikoin Nigeriaa varsin surkeat, joten aika ajoin äitinsä ja siskonsa tippuivat pois linjoilta. Mutta kaksi muualla päin Nigeriaa asuvat veljensä ja Lontoossa tyttöystävänsä kanssa asuva veli onnistuivat pysymään linjoilla ja meillä oli hauskat keskustelut. 

Sunnuntaina Into teki pitkän päivän töissä ja töissä olin minäkin. Illalla kohtuni otti ”sokka irti”, biisin kirjaimellisesti ja flunssa hyökkäsi ryminällä. Niinpä makasin surkeana sohvalla ja komensin kuopuksen siivoamaan huoneensa ennen isälleen lähtöä. Reippaana hän kantoi itse kaikki kamansa myös autoon, pyytämättä multa apua. 

Illalla Inton kotiuduttua annoin hänelle lahjaksi kaksi rannekorua. Ne on itse asiassa vanhat, mutta niistä oli rikkoutunut ”hihna” (se semmoinen silikoninaru), joten salaa häneltä kävin ostamassa tarvikkeet ja korjasin korut. Niin ja tein siirappiset päivitykset someihin (insta ja face). Näin juhlistimme eilistä 3-vuotis seurustelupäiväämme. 

”Better than nothing”, kuten mottoni kuuluu. 

Näihin sekaviin tunnelmiin lopetan tältä erää ja kaadun aamutossut jalassa sohvalle. 

P.S kävin nyt kopsaamassa koko kirjoitukseni facesta tänne. Häveliäisyyssyistä piilotin nimet, vaikka varmaan aika hitokseen helposti mun henkilöllisyys on löydettävissä. Että sikäli hölmöläisen hommaa, mutta mulla on oikeus olla hölmökin, jos kerta haluan 😇

P.P.S tätä kirjoittaessani Intolta tuli viesti: hänet on hyväksytty oppisopimuskoulutukseen. Vuoden koulu ja joku siivousalan tutkinto (en muista mikä, sillä tämäkään ei todellakaan ole mennyt niinkuin Strömsössä), mutta siis hänellä on nyt vakkarityö, opiskelupaikka ja lisäksi Foodora. Vihdoin, VIHDOIN hänen uurastus palkitaan ❤️

P.P.P.S syvin anteeksipyyntöni kiroilustani. Paha tapa, pitäis päästä eroon.