Ralli jatkuu

 Aikamoista menoa ja meininkiä on ollut edelleen. En ole kerinnyt edes tätä blogia päivittämään. Hurjaa tunteiden vuoristorataa ja tapahtumia niin, että hengästyttää. 

Ollaan Inton kanssa taas lopetettu tappelemasta. On ollut yllättävänkin seesteistä ja ihanaa hänen kanssaan. Eikä ole haitannut, että yhteinen aika on ollut kortilla, sillä ei mulla hänelle olis aikaa ollutkaan. 

Piti kalenteria kurkkia, että muistaa mitä kaikkea on taas tullut tehtyä ja missä mentyä. 

Tuosta edellisen postauksen palapeliviikonlopusta seuraavana viikkona kävin kaverin kanssa joogassa ja tanssissa. Ollaan nyt aika paljon käyty yhdessä erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla. Tänään oltiin puistojoogassa ja se oli ihanaa. Samalla viikolla olin lauantaina yksin (tai siis ryhmässä, mutta ilman kaveria) twerk-tanssitunnilla. Mahdottoman kivaa ja reidet huusi hoosiannaa. 

Työt alkoi lisääntymään hiljalleen ja tämä toukokuu on ollut sellaista, että olen rukoillut saavani jostain lisää tunteja, jotta selviäisin kaikesta. Käytännössä aamut, päivät ja illat noin seiskaan asti on ollut töitä ja sitten töiden jälkeen ollaan menty aika monena iltana jumppaan. Joogaa, kehonhuoltoa, tanssia, intense Strenght, body balance ja huomenna mennään ensin kokeilemaan body combatia ja sieltä body balanceen. 

Vappuna vietettiin kiva päivä kuopuksen kanssa. Käytiin katsomassa uusi luontopolku, tehtiin vähän karumpi picnic (syötiin heseruokaa autossa) ja ihan vaan höpöteltiin ja naurettiin. Vappua edeltävänä perjantaina käytiin esikoisen luona tupatarkastuksessa ja sitä ennen kävin hänen kanssaan yhtenä päivänä yhdessä kiertämässä Ikean ja ostamassa yhtä ja toista tarpeellista ja pakollista. 

Seuraavalla viikolla alkoi toukokuu ja se aloitettiin reissulla Budapestiin. Lähdettiin työkavereiden kanssa keskiviikkona aikaisin aamulla ja takaisin tultiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Kaikkivoipaisuudessani olin buukannut sunnuntain täyteen töitä ja se kyllä kadutti, mutta selvisin siitäkin. 

Budapest oli hieno ja uusi kokemus. Menin aika paljon omia reittejäni ja tein itselle tärkeitä juttuja. Kävelin paljon ja nautin nähtävyyksistä ja kiersin antamassa ruokaa kodittomille. 

Seuraava viikko oli todella hurja töiden suhteen ja pääsin myös käymään (minulle) vallan uudessa paikassa saaristossa. Lauantaina oli kaverin pojan rippijuhlat. Sunnuntaina oli äitienpäivä ja ajoin poikien kanssa Poriin äitiäni katsomaan. Tätä edelsi kahden viikon jakso, jolloin äitini oli sairaalassa. Hänelle oli lääkärin määräyksestä laitettu elvytyskielto ja syynä kuolemaan johtava tauti. Asiasta ei oltu keskusteltu äitini, tai siskoni kanssa. Se oli vain lukenut kotiin lähetetyssä  epikriisissä ja oli luonnollisesti järkytys äidilleni. Äiti on nyt 65-vuotias ja hänelle diagnosoitiin frontaalidementia vuonna 2010. Siinä elinajan ennuste on 7 vuotta diagnoosista, eli ollaan vahvasti jatkoajalla. Niin vahvasti, että olin jotenkin unohtanut, että siihen kuolee. Sairaalareissun jälkeen äiti jollain tavalla taantui ja mm. soitti vaatien, että mennään sinne äitienpäiväksi (en ole äitienpäivänä ajanut Poriin esikoiseni syntymän jälkeen). Joten niin sitten tehtiin, vaikka olikin raskasta ajaa eestaas Poriin ja takaisin. Äitienpäivä oli kuitenkin tosi ihana. Into ja kuopus tekivät aamiaista ja sen jälkeen haettiin esikoinen kyytiin ja lähdettiin ajamaan. Koko päivä rakkaiden ihmisten seurassa. 

Tällä viikolla reissasin ensin yksin Ahvensaareen elämäni ensimmäistä kertaa. Se on siis pieni saari Turun saaristossa.  Sinne kulkee niin harvoin lautat, että jouduin olemaan yötä paikan päällä ja se oli jokseenkin jännää. Kukaan ei tiennyt missä olen ja olin yksin keskellä ei mitään. Siitäkin selvittiin uutta kokemusta rikkaampana. 

Sitten oli kaveripariskunnan koira meillä hoidossa ja kaverit käymässä kylässä koiraa hakiessaan. 

Lisäksi yhtenä päivänä olin eräässä haastattelussa, josta en voi nyt kertoa vielä enempää, mutta joka jännittää hurjana. Lisäksi ensimmäinen verikoe on otettu tulevaa leikkausta ajatellen ja olen kovasti yrittänyt järjestellä asioita niin, että pystyn olemaan sairaslomalla. 

Niin ja työpaikan kuvaukset oli taas. Niissäkin melkoinen säätäminen. Ja tosiaan hurjan paljon töitä. Meidän yhdistyksen kokous ja yhtenä päivänä talkoot. 

Eilen olikin sitten sangen kummallinen päivä, sillä ei ollut mitään menoja, eikä velvollisuuksia. Selasin kalenteria ja viimeksi vastaavanlainen päivä on ollut 18.3. Silloinkin kai pakosta, kun olin koronassa. Voin kertoa, että meni palautuessa. En astunut jalallanikaan ulos kämpästä, pistin puhelimen äänettömälle ja lorvin sohvalla katsoen telkkaria. Itkin silmät päästäni telkkarisarjaa katsoessani ja söin poppareita. En tehnyt mitään muuta hyödyllistä, kuin kokkasin ruokaa, pesin pyykkiä ja tiskit. Siinä kaikki. 

Tänään on taas paremmin virtaa ja syytä onkin, sillä ensi viikolla on taas vielä hurjemmin töitä. Ja kivoja juttuja. Tiistaina mennään työporukan kanssa jokiristeilylle ja perjantaista sunnuntaihin ollaan Inton ja poikien kanssa kylpylässä. Ihania juttuja, mutta tarkoittaa myös, että työt täytyy hoitaa vieläkin tehokkaammin, jos aikoo olla työskentelemättä kylpylästä käsin. Ja näin mä vähän meinasin. 

Tässä samalla järkkäillään ja suunnitellaan kuopuksen rippijuhlia (keitä kutsutaan, aikatauluja jne.), hänen mopokorttiaan ja sitä meidän Nigerian reissua. Sitten on tiedossa vielä ainakin yhdet juhlat, sillä ensi kuussa on mun ex-miehen pikkuveljen valmistujaiset ja sinne pitäisi myös keksiä puhe. Nuo valmistujaiset on 10.6 ja sitten on se leikkaus 14.6. Siihen mennessä pitäisi olla kaikki työasiat mintissä, kansiot siivottuna, arkistoinnit tehtynä jne., jotta pystyn olemaan sairaslomalla. 

Jotenkaan en osaa ajatella asioita leikkauksesta eteenpäin, kun koko juttu on (helvetin) pelottava hyppy tuntemattomaan. 

Paitsi että sitten on heinäkuun alussa kuopuksen rippileiri, rippijuhlat ja mopokortin ajaminen. Ja liput valmiiksi ostettuna yhteen tapahtumaan, jonne olis tarkoitus mennä Inton ja kaveripariskunnan kanssa. Siellä pitäisi tanssia ja juhlia, enkä totta tosiaan tiedä olenko jo tuolloin toipunut. Mutta sen näkee sitten. 

Tällaista kaikkea tänne ja varmasti paljon muutakin, jota en vaan muistanut mainita. Kiirusta on pitänyt…