Autojuttuja osa I

 Mä oon miettinyt, että onkohan täällä blogissa ollut viime aikoina mitään muita juttuja, kuin kirjoituksia mun kohdusta ja meidän auto-ongelmista. Plus mun tilityksiä, kun olen kiukutellut Intolle. 

No, hyviä uutisia: meillä menee Inton kanssa mahdottoman hyvin, enkä ole kiukutellut. Eikä ole kohdustakaan juteltavaa. Paitsi että soittoa ei tullut, joten ilmeisesti ei ollut syöpää. 

Mutta ne autot. Voi pojat niistä onkin sitten kerrottavaa vaikka miten. 

Aloitan Intosta. Sehän lopulta kyllästyi ja marssi liikkeeseen ostaen vähän uudemman auton. Osan rahoista lainasi minulta (ja niitä hän vielä hetken makselee takaisin) ja osan otti rahoituksella. Ilmoitin heti, että mun lainaamalla rahalla ei ole kiire, maksaa ensin autolainan pois. Niin hän sitten tekikin ja aika pian sai ne lainat maksettua. 

Ei kuitenkaan muistaakseni ihan tarpeeksi nopeasti, etteikö ensimmäisen kerran olisi vikavalo ehtinyt syttymään ennen lainojen kuittausta. 

Siitä alkoi ramppaaminen liikkeessä ja korjaamolla. Lukemattomat kerrat vikakoodi luettiin ja yksittäisiä juttuja korjattiin, vaihdettiin ja säädettiin. Vikavalo tuli aina takaisin. Ja luonnollisesti Intolla työt ja tulot kärsi näistä ongelmista. Stressistä puhumattakaan. Lopulta tuli tieto, että Forssassa korjaavat vaihdelaatikon. Into ajoi sinne, käytti päivän siellä, sai tietää ettei saa autoa saman päivän aikana, sai kovalla säätämisellä vara-auton ja ajeli takaisin kotiin. Useampi päivä myöhemmin Into itse soitti korjaamoon ja kyseli autonsa perään. Kävi ilmi, etteivät olleet varsinaisesti korjanneet mitään, vaan antaneet lähinnä tekohengitystä, lasku 400€+ bensat plus sangen epäsopiva vara- auto töiden ajaksi. 

Sitten meni Intolla hermo ja tällä viikolla marssittiin liikkeeseen. Into halusi palauttaa auton ja ostaa jonkun toisen tilalle. Edelleen Toyota Auris, mutta tällä kertaa hybridi. Sai omastaan vaihdossa jonkin verran ja lopun edestä otti jälleen lainaa. 

Nyt hänellä on uudenkarhea auto käytössään, jälleen perhanan kallista autolainaa, mutta toivottavasti  nyt ainakin sopiva menopeli ja parhaassa lykyssä mahdollisimman vähämurheinen auto. 

Tai no, lienee liikaa pyydetty, kun miettii hänen historiaa autojen kanssa. Mutta ainakin mä olen tässä hiljakseltaan oppinut olemaan murehtimatta hänenkin murheitaan. Niinpä hän nyt iloisena ajelee punaisella paholaisellaan ja maksaa kallista lainaa pois. 

Taloon on siis tullut Inton viides auto. Kuka näitä nyt laskee 😅. Ei ole nyt autosta kuvaa, joten tilalla isäntä itte. Onnellisena uusista korviksistaan, joita ei tosin kuvassa näy, vaikka niitä yritin kuvata.