Kuukauden kohokohta

Tällä kertaa reippahasti iloisempi aihe, jota pikkuisen sivuutin jo edellisessä päivityksessä. Nimittäin aivan uskomattoman ihanat festarit, jotka järjestettiin Turussa muutama viikko sitten. 

Sounds of South (SOS) festari, jossa ideana oli yhdistää afro-, lattari- ja karibialainen musiikki, ruoka ja ihmiset. Festarit järjestettiin ensimmäistä kertaa ja minun mielestä onnnistuivat ihan mielettömän hyvin siihen nähden. 

Liput maksoivat vain 25€. Paikalle oli pystytetty lava, jossa esiintyi useampi DJ, artisti ja välillä oli myös tanssiesityksiä. Alueen perällä myytiin erilaisia ruokia, afrikkalaista, karibialaista jne. 

Yhdessä salissa soitettiin salsaa jne., jotta porukka pääsi sinne tanssimaan. Tuo tila ikävä kyllä oli aivan liian kuuma ja ilman riittävää ilmanvaihtoa, joten itse en siellä juuri viihtynyt. Ystävämme kuitenkin tanssivat siellä meidänkin puolesta. 

Paikalla oli yllättävän paljon ihmisiä. Ja mikä parasta: heitä oli moninaisissa kokoonpanoissa. Eniten omaa mieltäni lämmittivät suomalaiset ystävykset ja jopa pariskunnat, jotka olivat tulleet paikalle ihan vaan fiilistelemään. Janina Andersson oli mukana ystävänsä kanssa tanssimassa. Hän sai jammailla täysin rauhassa. 

Ja sitten oli paljon porukkaa eri maista. Itse bongasin muutaman tuttuni. Yhden suomalaisen lisäksi intialaisen, nigerialaisen, kenialaisen, sekä espanjalaisen. Meidän omassa kokoonpanossa oli me kaksi suomalaista, nigerialainen ja kuubalainen. 

Into ja Carlos (meidän kuubalainen) bongailivat lukuisia tuttuja. Se on kyllä mieletöntä miten he (kuten varmasti monet muutkin maahanmuuttajat) osaavat verkostoitumisen ja löytävät ystäviä mistä tahansa. Eikä siis pelkästään maanmiehiään, vaan ihmisiä ympäri maailmaa. 

Tunnelma oli iloinen ja rauhallinen. Paikalla myytiin alkoholia, mutta tunnetusti ”ulkomaalaiset” harvemmin kiskovat kännejä. Paikalla oli yksi ihan kunnolla jurrissa oleva ja hän oli suomalainen nuorimies. Mutta hän oli niin hyväntahtoinen, ettei häirinnyt ketään. Ja hänestä piti huolta useampikin ryhmä, joihin hän jotenkin vain päätyi. 

Aivan ihana oli nähdä suomalaisia, keski-ikäisiä miehiä jammailemassa musiikin tahtiin ilman, että olivat humalassa. Ihanaa oli myös olla osana porukkaa, jossa kukaan ei välittänyt minkä värinen tai kokoinen olet. Oli vain ryhmä ihmisiä nauttimassa musiikista ja kauniista kesäillasta. 

Istumapaikkoja oli vähän turhan harvassa ja vaikka paikka itsessään oli ihana, oli mukulalaatta-”lattia” (tilaisuus oli ulkona) aika epäkäytännöllinen. Mutta hauskaa oli. Aivan ihanaa. Sydämeni itki etukäteen verta faktasta, että festarit on yhtä aikaa Pori Jazzien kanssa ja olen sinne kokoontunut ystävieni kanssa jo vuosikymmenien (apua) ajan. Mutta nyt oli tehtävä uhraus ja jätettävä jazzit väliin. Toivottavasti ensi vuonnna ovat eri viikonloppuina, sillä ehdottomasti haluaisin osallistua festareille uudelleen. Ja suosittelen lämpimästi ihan kaikkia muitakin osallistumaan.