Omaa hehkutusta

No kylläpä on nyt rouvalla asiaa, mutta siitä selviää kirjoittamalla. Tämä liippaa vain ohuesti parisuhdettamme ja silti aion kirjoittaa. 

Kohdunpoisto on alun kriiseilyn jälkeen tuonut vain hyvää tullessaan. Toki lapsiasia on edelleen elefantti olohuoneessamme, mutta haluan uskoa, että se vielä jotenkin ratkaistaan.

Mutta muuten... voi autuus! Isoin onni tulee varmasti siitä, että jatkuva pelko vuotamisesta ja sotkemisesta on nyt mennyttä. Voin vapaasti laittaa vaikka valkoista ylleni, jos haluan, enkä enää ikinä pilaa kenenkään patjoja, sohvia, tuoleja...you name it. 

Edelleen tunteet heittelee "menkkojen" aikaan, mutta se ei ole kertakaikkiaan mitään verrattuna aiempiin, karmiviin pms-oireisiin. Olen huomattavasti tasaisempi ja jopa mustasukkaisuuteni on helpottanut tosi paljon. 

Jaksan paljon paremmin. En ole saanut aikaiseksi käydä tsekkaamassa hemoglobiinia ja ferritiiniä, mutta energiatasoni on tosiaan ihan muuta kuin ennen. Välillä olen niin innoissani energiastani, että vedän överit tekemisessä ja sitten täytyy palautua, mutta pääsääntöisesti jaksan oikein hyvin velvollisuudet ja harrastukset. 

Hiukseni kasvaa hurjaa vauhtia ja ovat selvästi tuuhentuneet. Eivät lähellekään entisiä hyviä aikoja, mutta toisaalta eikös ikäkin harvenna hiuksia. Kovin tyytyväinen olen kuitenkin ja pikkuisen ylpeäkin "harjastani". 

Aiemmin mainitsinkin, että myös painoni on vihdoin alkanut tippumaan. Aineenvaihdunta on vilkastunut niin, että salilla välillä vähän hävettääkin, kun hikivesi virtaa. Mutta samalla se on ihanaa. Jaksan tehdä salilla ihan kunnon treeniä, jaksan tanssitunnilla tanssia koko tunnin ja siis jaksan, kertakaikkiaan jaksan yhtä ja toista. 

Aloitin syyskuun alussa treeniohjelman ja dieetin. Tosin en tiedä voiko dieetistä puhua, kun syön reippaasti enemmän kuin ennen ja isoin haaste on saada syödyksi kaikki mitä päivän aikana pitäisi syödä (usein tässä epäonnistun, joten harjoittelu jatkuu). Salitreeni neljästi viikossa, yhtenä päivänä putkirullaus, kolmena päivänä aerobinen treeni ja kaksi lepopäivää viikossa. Ilona Siekkisen Cym diet on ohjelmani. 

Mulle tärkeintä on se, että pystyn seuraamaan ohjeita ja sovittamaan kaikki kalenteriini. Että selviän tästä haasteesta. En ole ollenkaan pitkäjänteinen ihminen ja inhoan ruoka-aineiden punnitsemista, ohjeiden seuraamista jne. Olen yrittänyt näitä tällaisia ohjelmia aiemminkin ja luovuttanut parin päivän päästä. Siksi päätin ostaa ohjelman ja myös onnistua tällä kertaa. Itsetuntoani parantaakseni. En sillä miten kroppa muuttuu, tai paino tippuu, vaan sillä, että pystyn vetämään tosissani ohjelman läpi ja seuraamaan annettuja ohjeita. 

Muuten on mennyt hyvin tähän asti, mutta tosiaan viisi kertaa päivässä syöminen on todella haastavaa, eikä ole läheskään aina onnistunut. En kuitenkaan soimaa itseäni asiasta, vaan yritän parhaani ja se riittää. 

Laitoin kyllä itselleni ylös aloituspainon ja mitat. Otin kuvatkin. Kiva nähdä mitä tuleman pitää. Nyt tosiaan vajaa kolme viikkoa takana ja viisi edessä. Nizzassakin noudatin parhaani mukaan dieettiä ja tein treenit miten pystyin. Seuraava haaste on Gdanskin reissu, mutta isoin haaste tulee olemaan Lontoon matka. Mutta katsellaan miten käy. En ota tätä liian ryppyotsaisesti liioin.