Kolme vuotta avoliittoa

 Eilen oli avoliiton kolmas vuosipäivä. En muista olenko kertonut miten meidän yhteenmuutto tapahtui, mutta jos olen, niin kerronpa uudelleen. 

Into siis asui Helsingissä, alivuokralaisena soluasunnossa. Pahimmillaan/parhaimmillaan tuota huonetta jakoi kolme kaveria. Ei tietenkään kenenkään, vuokranantajankaan vinkkelistä paras vaihtoehto, mutta joskus nuo tuollaiset on pakon sanelemia juttuja. 

Minä asuin Turun läheisyydessä rivarikaksiossa, jossa oli kellarissa kolmas huone ja autotalli. Oli päivänselvää, etten pääse muuttamaan Helsinkiin ja oletin, ettei Into ole halukas tulemaan tänne pöndelle. Vielä tuolloin en tiennyt miten käsittämättömän optimistinen ja positiivinen tuo armas mieheni on. 

Mehän oltiin kokonaiset kolmisen kuukautta oltu yhdessä, kun hän kosi. Se oli toukokuussa (ja mä en muista päivämäärää. Sitä ei myöskään ole sormukseen kaiverrettu, kun Into oli järkeillyt, että saa palauttaa sormuksen jos sanonkin "ei"). Joka tapauksessa toukokuussa se oli ja siitä jatkoimme etäsuhdetta, sekä myöhemmin häiden suunnittelua. 

Lokakuun toisena päivänä ajoin Volvollani Intoa hakemaan. Volvossa on olemattomat sisätilat, eikä takaluukussakaan ole hurraamista, joten olen huolissani miten saadaan koko Inton omaisuus kerralla tuoduksi. Into positiiviseen tapaansa totesi, että ihan helposti. 

Hänellä ei ollut ainuttakaan huonekalua huoneessaan. Alkuun hänellä oli sellainen pumpattava ilmapatja, mutta kun se rikkoutui, löysi hän nettikirpparilta vaahtomuovipatjan ja kantoi sen huoneeseensa. Sen hän jätti seuraavalle. 

Kaikki vaatteensa hänellä oli yhdessä isossa (ja rikkinäisessä) matkalaukussa. Sinne mahtui siis kaikki, pipoja ja takkeja myöden. 

Kengät olivat yhdessä muovikassissa. Pyyheliinat ja liinavaatteet olivat yhdessä jätesäkissä. Kattila, muutama kauha ja paistilasta eivöt kauheasti tilaa vieneet nekään. Kuntosalikassissa oli treenikamppeet ja yhdessä kassissa pesuaineet, dödöt ja sen sellaiset. Inton koko omaisuus mahtui erinomaisesti autooni. 

Enin osa pyyheliinoista on edelleen meillä käytössä. Pussilakanat hävitin nyt muuton yhteudessä. Ne oli eriparia ja todella vanhat. Kattila on käytösssä koko ajan. Samoin paistilastat. 

Mitään mööpeleitä hänellä ei edelleenkään ole ja kotimme on kirjaimellisesti minun. Omistan sen ja kaikki verhoista mattoihin ja huonekaluihin on minun. Koti on sisustettu minun maullani ja Into on vain asettunut taloksi. Ensin sinne rivitaloon ja nyt tähän kohta vuoden vanhaan kotiimme.

Se tuntuu välillä pahalta. Sius Inton puolesta, mutta hän ei kyllä valita ja on kertonut mulle tilanteen olevan vallan ok. Silti toivon, että tulevaisuudessa asuisimme kodissa, jossa olisi momempien juttuja ja sellainen kahden kulttuurin sekamelska. Samalla ollen siisti ja kummallekin mieluisa. 

Joka tapauksessa mennääs asiaan. Siis siihen, että tosiaan yhteen muutettiin muutaman kuukauden etäsuhteen jälkeen ja viikkoa myöhemmin, 9.10, mentiin naimisiin. Ei siis ihan kauhean kauan harjoiteltu avoliittoa ennen "papin aamenta". Tosin meillä ei ollut sitäkään, kun maistraatissa vihittiin. 

Eli toisin sanoen: viikon päästä (tai siis kuuden päivän päästä) meillä on kolmas hääpäivä. Lähdetään Gdanskiin sitä juhlistamaan. 

Myös Lontoon viisumipäätös tuli ja se oli myönteinen. Loppukuusta mennään siis sinne. Löydettiin jo majoitus, jossa on kolme makuuhuonetta. Kuopukselle oma, mulle ja Intolle oma, sekä Inton veljelle ja hänen morsiamelleen oma. Tapaan heidät ensimmäistä kertaa ikinä ja heti asutaan viikko samassa kämpässä. Mutta eiköhän kaikki mene hienosti, niin kuin aina tuppaa menemään, kun heittäytyy liiempiä miettimättä ❤️

P.S yritettiin eilen ottaa pusukuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut. 

.