Eka viikko paketissa

 Into on nyt Nigeriassa. Pelkäsin kai reissua niin paljon etukäteen, että nyt olen yllättävän tyyni. Toki asiaan auttaa sekin, että mulla on ollut hemmetin kiire, enkä ole liiaksi asti ehtinyt miettimään ja murehtimaan asiaa. 

Nettiyhteys on todella surkea ja kerran, pari päivässä yritetään videopuhelua, mutta aika heikolla menestyksellä. Lauantaina hän katosi kokonaan. Ei mennyt edes mun viestit läpi ja silloin iski kyllä huoli ja paniikki. Seuraavana päivänä hänen siskonsa laittoi ensin mulle viestiä, että yhteydet oli edellisenä päivänä poikki kokonaan ja että Into ottaa muhun pian yhteyttä kunhan on ensin seurustellut joidenkin ihmisten kanssa.

Kun sitten vihdoin päästiin puhumaan, en pystynyt peittelemään ärsytystäni. Ensin ihan mahdoton huoli ja sitten vielä jouduin odottelemaan, että hän on saanut seurusteltua. Kävi kuitenkin ilmi, että hänelle oltiin tehty edellisenä päivänä rituaali, joita tehdään kaikkiaan kolme ja seuraavana päivänä (eli eilen) oli talossa rampannut rituaalin jälkeen vierasta toisen perään. 

Aika pienellä kiukuttelulla lopulta selvisin. Yritän kaikkeni, jotta hän voisi nauttia reissustaan niin paljon kuin mahdollista. En tahdo olla hänelle rasite, tai stressin aihe. Ja ne yhteydet todella on surkeat. Videopuhelutkin on yhtä pikselimössöä ja katkonaista puhetta. Mutta se ei ole Inton syytä. 

Into on reissunsa ansainnut ja siellä on kaikki kylän ihmiset tohkeissaan, kun hän on tullut käymään kotona. Ymmärrän asian täysin. Häiden aikaan meno tulee olemaan vieläkin hurjempaa ja ihmisiä vieläkin enemmän. Siis kun veljensä juhlii häitään vaimonsa kanssa. Vieraita on tulossa pitkälti yli 200. 

Mulla on ollut yhtä jos toista projektia menossa. Ja viimeistään ensi kuussa pääsen vihdoin avaamaan asioita tännekin. Olen kuitenkin rampannut yhdestä paikasta toiseen ja hypännyt samalla aina eri rooliin. Viikonloppuna olin Tampereella ystävieni kanssa. Se oli hauskaa, mutta väsyttävää. Olen myös flunssassa, joten takki on aika tyhjä. En ole päässyt juurikaan edes treenaamaan ja se harmittaa. 

Aika ajoin turhaudun myös muiden ennakkoluuloihin. Nyt pinnaani kiristi eräs tviitti (vai miksi niitä nykyään kutsutaan?). Useimmiten pystyn päästämään nuo toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta aika ajoin pärähdän. Tällä kertaa hermostuin. Laitan tuon kuvan päivityksestä tänne. Joku osuvasti kommentoikin, että siinä yhdistyy oivasti sekä rasismi, että misogynia. Näiden ja kaltaistensa kanssa ei pitäisi alkaa riitelemään, sillä he tuovat esiin vain oman tyhmyytensä ja tietämättömyytensä. 

Yhtä typeriä oli kyllä vastauksetkin. Ihmiset todella kuvittelee edelleen, että esim. nainen on ulkomaalaisen miehen kanssa, kun ei saa suomalaista. Sama käsitys lienee kyllä myös päinvastoin. Ovathan mm. kaikki thaimaalaiset naiset ostovaimoja, kun mies ei saa suomalaista. Lienee taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun näihin yrittää kertoa miten väärässä ovat, mutta välillä ei voi muuta. 

Tapasin tänään muutaman ihanan pakolaistaustaisen nuoren. Ovat tehneet kovan työn ja oppineet kielemme todella hyvin. Opiskelevat, tekevät töitä ja ovat kovin aktiivisia. Ovat myös levittämässä tietoisuutta heistä ja taustoistaan. Heidän kaltaisiaan tarvitaan enemmän. Lasikatto on jotenkin saatava rikki ja ennakkoluuloisten ihmisten opittava ymmärtämään, että olemme ihmisiä kaikki. Siinä onkin työsarkaa. Olen keskustellut asiasta myös monen sosiaalialan työntekijän kanssa. Hekin välillä ovat lähellä epätoivoa, mutta jatkavat sitkeästi työtään. Ehkä se vielä palkitaan. Toivon sitä sydämestäni. 

Me ollaan oltu Inton kanssa yhdessä kohta neljä vuotta. Neljä onnellista vuotta, vaikka ollaan jouduttu käymään läpi vaikka mitä haasteita. Ei ole ollut ainakaan vielä merkkiäkään siitä, että hän yhtäkkiä muuttuisi hirviöksi, kuten ”tietävät”  varoittelevat.

Toisaalta olen jo oppinut, että mikä tahansa hyvä voi loppua milloin tahansa. Kuten mikä tahansa pahakin. Siksi hyvästä kuuluu nauttia ilman pelkoa sen loppumisesta. Ja paha pitää hyväksyä samalla ymmärtäen, että paremmat ajat tulee vielä. 

Nyt jatkan lenssun potemista tietäen, että tämäkin menee ohi ja sitten on taas virtaa jatkaa eteenpäin. Sillä välin sohva, Netflix ja lämmin peittoni ovat parhaat ystäväni. 

Toivon myös kohta kuulevani hyviä uutisia veljestäni, joka tänään vietiin ambulanssilla sairaalaan. Hemoglobiini 50. On saanut tänään verta ja nesteytystä. Otetaan sisätautien osastolle lisätutkimuksiin. Luotan, että hän on hyvissä käsissä. 

Elämällä on aina tapana järjestyä ❤️