Tikusta asiaa

 Kovin hiljainen olen ollut blogini kanssa. Syitä on kaksi. Ensinnäkin päiväni ovat niin jumalattoman kiireisiä ja täynnä, että kun illalla on pieni hetki aikaa hengähtää ennen nukkumaanmenoa, tulee se aika yleensä käytettyä katsomalla jotain ”aivot narikkaan”- juttua telkkarista. 

Toisekseen mulla on kauhean vähän kirjoitettavaa. Teen älyttömästi töitä, sen jälkeen joko treenaan, tai teen kouluhommia (ja usein molempia) ja pakollisten askareiden lisäksi koitan vielä ylläpitää sosiaalisia suhteita. Ne ovat kyllä kieltämättä lähiaikoina kärsineet, kun en yksinkertaisesti ehdi, enkä jaksa. Olen sentään pyrkinyt tapaamaan ainakin yhtä kaveria viikon aikana ja yhdistää myös treenejä kavereiden kanssa jne. 

Nyt ollaan Inton kanssa mun kotikonnuilla käymässä, kun äidillä on synttärit. Huomenna ajellaan jo aamusta Turkuun ja Into menee töihin, minä vien kummipoikani perinteiselle ostosrundille. Heillä on molemmilla synttärit maaliskuussa ja olemme jo monta vuotta menneet samalla konseptilla: minä annan budjetin, kierrellään putiikkeja ja pojat tekevät ostoksiaan. Sen jälkeen käydään vielä syömässä. 

Meillä Inton kanssa seesteinen vaihe vaan jatkuu. Kahteen kuukauteen ei ole ollut edes pientä kinaa, eikä erimielisyyksiä. Toki sekin varmasti vaikuttaa, ettei ole liioin yhteistä aikaa ja nyt se ei hierrä suhdettamme, kun molemmat ollaan yhtä kiireisiä. Nämä yhteiset ja kiireettömät lauantait ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. 

Uskon myös, että isoimmat kulmat alkavat olla hioutuneet ja ymmärrämme toisiamme koko ajan enemmän ja paremmin. Ainahan sitä kai paikkaa haetaan suhteessa, puhumattakaan silloin, kun kyseessä on kahden (täysin erilaisen) kulttuurin suhde. Ei tässä taatusti loppuelämä ole pelkkää onnea ja auvoa, hiton tylsäähän se semmoinen olisi, mutta nyt on kyllä tosi kiva olla kehittelemättä mitään draamaa ja vetää yhtä köyttä toisen kanssa. 

Viime viikolla totesin Intolle, etten olisi osannut kuvitella, että yli neljän vuoden yhdessäolon jälkeen sitä voi olla vielä ihan rakastunut. Ei siis pelkästään rakastaa, mutta myös katsella toista niiden vaaleanpunaisten linssien läpi ja perhosia vatsassa. Sukat pyörii jaloissa toista katsoessa ja sitä vaan ihmettelee miten mieletön ihminen toinen on. Tiedän kyllä, että joskus tämä menee ohi ja on ollut aika ajoin tällaiset tunteet telakalla jo nyt. Mutta turha sitä murehtia. Nauttii nyt vaan tästä. 

Mun äiti on ihan lääpällään Intoon ja oli taas niin ihana nähdä miten iloinen hän oli, kun mentiin hänen luokseen. Äiti myös kertoi miten veljeni oli todennut jollekin rasistiselle tuttavalleen, ettei voi osallistua hänen hyvin rasistisiin juttuihinsa, kun lankonsa on tummaihoinen ja hän tykkää siitä kovasti. Ja täällä nyt nautiskelevat viskiä siskon miehen kanssa. Siis nimenomaan nautiskelevat, eivät ryyppää. Mä olen siitä niin onnellinen, ettei mun tarvi koskaan huolehtia Inton juomisesta. Olen nähnyt hänet humalassa kerran. Se on mulle todella tärkeää ja tuo paljon turvaa. 

Menee jo ällöpositiiviseksi tämä vuodatukseni, joten valitan edes pikkuisen. Mulla nimittäin kroppa vaivaa vähän joka paikasta. Loukkasin heinäkuussa pahemman kerran selkäni, kun aloin liian aikaisin ja liian rajusti treenaamaan kohdunpoiston jälkeen. Siitä lähtien on alaselkä oikealta puolelta ollut juntturassa, vasemmassa pakarassa on sellainen iso lihaskivun tunne jatkuvasti, oikea jalkapöytä on kipeä ja selkäkipu säteilee myös niskaan ja kallon alle oikealta puolelta. Lisäksi molemmat polveni on kipeät, vasemmassa kädessä on jännetupintulehdus ja oikeassa kädessä tenniskyynärpää. 

Välillä, kuten tänään, meinaa mennä hermo, kun kaikkialle sattuu. Mulla on työhöntulotarkastus maanantaina ja ajattelin siellä tuoda näitä asioita esille. Epäilen, että käsiä lukuunottamatta kaikki muut vaivat johtuvat selästä. Ja vahva veikkaukseni on välilevyn pullistuma/ tyrä. Toivottavasti asiaan tulisi selvyys ja saisin ohjeita mitä tehdä ja mitä välttää. Olen tehnyt voimaharjoittelua, harrastanut joogaa, tanssia ja kehonhuoltoa. Nyt olen kolmena viikonloppuna käynyt juoksulenkillä. Kivuista välittämättä. Mutta olis kyllä ihan kiva, jos kipuja olis edes vähän vähemmän. Söin just viikon burana+panadol- kuurin ja sen aikana sain käsien kivut kuriin. Selkään ja pakaraan ne ei auta ja nyt, ilmeisesti uudesta seisomatyöstä johtuen, selkäkivut ovat pahentuneet ja häiritsee unta. Herään älyttömään kipuun, kun koitan kääntää kylkeä. 

Semmoista tänne. Paljon onnea ja auvoa, kiirettä, uutta ja ihmeellistä ja kroppakipuja.