Vikkelää meininkiä

 Tuli kirje Tyksistä. Kesäkuun alussa magneettikuvaus ja siitä parin viikon päästä konsultaatio plastiikkakirurgille. En sitten tiedä milloin leikkaus on, mutta tuolloin voi ainakin lakata jännittämästä onko kasvain pahalaatuinen. 

Koitan parhaani mukaan olla miettimättä asiaa, mutta aika ajoin se silti pyörii mielessäni. 

Töissä on todella kiire ja toisen koulun seminaarityön deadline painaa niskaan. Toinen koulu sentään on kaiketi paketissa. Arvosanoja ei ole vielä tullut ja jännitän, kun vahingossa lähetin yhden tehtävän päivän myöhässä. Mutta oletettavasti se urakka on kuitenkin ohi. Toivottavasti siitä tulee joku todistus. 

Kotona tunnelma on melkoisen raskas. Päivä päivältä lapsiasia muodostuu ahdistavammaksi ja synkemmäksi pilveksi yllemme ja vetää meitä erilleen. 

Vaan eipä tässä auta murehtia. Päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoen, että asiat kyllä järjestyy. 

Lauantaina tehdään jotain yhdessä pitkästä aikaa. Ei mitään ihmeellistä, mutta mennään syömään poikien kanssa. Vanhempi täytti hiljattain vuosia, joten sitä juhlistetaan. 

Liikuntaa olen joutunut keventämään huomattavasti. Edelleen liikun päivittäin, mutta kuntosali on jäänyt miltei kokonaan. Ei vaan paukut riitä pitkien ja fyysisesti raskaiden työpäivien jälkeen. Olen sitten kävellyt, tanssinut ja joogannut enimmäkseen. Välillä lihaskuntotreeniä ihan vaan kotona ja satunnaisesti juoksua, tai pyöräilyä. Ollut ihan pakko antaa kehon palautua, sillä olen hyvin väsynyt. 

Aika alakuloiset fiilikset kaikkiaan, mutta välillä se on tämmöistä ja sitten taas iloisempaa. 

Tänään tein vähän lihastreeniä. Teen kolmesti viikossa fysssrin antamia persjumppajuttuja ja tänään tein vähän ekstraa. Koitan tehdä myös kyykkyjä, vaikka vihaan niitä. 

Kuvan otin tänään. Olen pienen ajan sisällä vanhentunut ihan hurjasti ja sen kyllä huomaa. Kuten myös ankean fiiliksen. Ja tämä sentään liikuntasuorituksen jälkeen, jolloin olen hikinen ja yleensä onnellinen. Tällä kertaa vain hikinen.