Kiva eilinen
Huomaan aika ajoin luisuvani yliajattelun puolelle ja sieltä käsin asiat tuntuu aina niin kovin vaikeilta ja monimutkaisilta. Kun sitten lopulta märehtimisen sijaan otan härkää sarvista asioiden kanssa, joille jotakin voin ja päätän elää päivä kerrallaan niiden asioiden kanssa, joille en mitään pysty kuitenkaan tekemään, niin johan on taas elämä helpompaa. Niin kävi myös tällä kertaa. Ensinnäkin tuo lapsiasia oli tällä kertaa omasta näkövinkkelistäni. Ensimmäistä kertaa mietin miten raskas asia on minulle ja miten mä kärsin mitä tahansa Into päättääkään. Ehdin maalailemaan mielessäni varmaan tuhat erilaista kauhuskenaariota ennen kuin sain kelan pysähtymään ja itseni ymmärtämään, että mä en voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sen näyttää aika ja sitten kun tiedän, mulla on täysi vapaus tehdä sen pohjalta päätöksiä. Uskaltauduin avautumaan eräälle ihmiselle minua vaivaavasta asiasta. Ensin keräsin sisälleni jokusen päivän kaunaa ja jos en olisi tehnyt asialle jotain, olisi se
